Ma vanhaa untani jälleen näin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
34. Ma vanhaa untani jälleen näin

Kirjoittanut Heinrich Heine


Ma vanhaa untani jälleen näin:
Ens yö oli toukokuuta,
Puun siimeess’ istuimme vierekkäin
Ja vannoimme uskollisuutta.
Me vannottelimme ja vannoimme niin,
Me itkimme riemuiten, surren;
Ja ettei jäis valat unhoksiin,
Mua sormehen näykkäsit purren.
Oi, lemmitty kirkassilmäinen,
Sua näykkäsuista piikaa!
Kai asiaan kuului vannominen,
Mut näykkiminen oli liikaa.


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.