Maa

Maa. Kirjoittanut Katri Vala

Jumalan ihana enkeli

lähti valkeasta taivaastaan,

pysähtyi kuunsirpin hennolle sakaralle

ja katseli sieltä Maata,

tuota eteenpäinkiitävää, kimaltelevaa kerää.

Siellä kukkivat kentät ja viheriöivät puut,

siellä kypsyivät hedelmät ja kellastuivat lehdet

ja äänettömät hiutaleet peittivät elämän jäljet.

Ja tuon kaiken keskellä

syntyi, kasvoi, kukoisti ja kuoli

ihminen

itkien, nauraen, vihaten ja rakastaen.

Ja itkua oli enemmän kuin naurua

ja vihaa enemmän kuin rakkautta.

Mutta Maa säteili ihmeellistä kauneutta.

Suurten, koskemattomien metsien näkymättömistä kukista

nousi värisevä tuoksu,

jonka keskeltä huomaamattoman rakkauden teot

ylenivät kuihtumattomina kuningasliljoina,

ja itku helisi kauniimmin kuin nauru.

Ja enkeli ikävöi pois ylhäisestä avaruudestaan,

ikävöi olla Maanit-kevä, naurava, kukkiva, kuoleva

tomuhiukkanen.

Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.