Maa kaunein
| Maa kaunein Mukaelma Kirjoittanut Bertel Gripenberg |
| Suomentanut Eino Leino. |
- Maa kaunein maa on pohjoinen,
- min metsiä pellot pelkää,
- karu, paatinen, piinen on pinta sen,
- ei lannista aura sen selkää;
- ikihongat valtavin latvoin vain
- sen tai vahan ääriä saartaa,
- ja ylitse korpien vaikenevain
- sen pilvissä kotkat kaartaa.
- Maa kaunein maa on metsien,
- koti koidon, uinuvan haaveen,
- mi kahlii mielemme hiljaisen
- kautt’ aavistuksen ja aaveen.
- Se viehtää, se kiehtää, se kietoo luo
- kuin vihreän virvan soihtu,
- kautt’ eksyttävän salon, kankahan tuo
- soi lumouslaulu ja loihtu.
- Sinä aattehen etsivän, uupuvan maa,
- on vankka sun untesi valta,
- sinä pohjan ääretön korpimaa,
- en pääse sun tenhosi alta!
- Mut tunnen ma tuskani, riemuni maan:
- se on metsien aavain manner,
- juro, jyrkkä jylhässä voimassaan,
- runon syntymättömän tanner.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.