Maa kauvan kantoi talven leimaa

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
19. Maa kauvan kantoi talven leimaa

Kirjoittanut Heinrich Heine


Maa kauvan kantoi talven leimaa,
Mut kevät nyt juhlia arrangeeraa;
Nyt hymyy luonto ja riemuiten keimaa,
Mut tuo ei vaan mua intresseeraa.
Kukat tuoksuvat, kellot kaikuvat mailla,
Ja linnut kuin kirjassa konverseeraa;
Mut jutteluun olen halua vailla,
Pää kaiken turhuutta filosofeeraa.
Olo seuroissa on niin fånimaista,
Hyvä ystäväkin mua irriteeraa; –
Syy siinä: he armasta vienokaista,
Jota slåasin, ”rouvaksi” tituleeraa.


Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.