Maailman äärissä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maailman äärissä.

Kirjoittanut Max Oker-Blom


Pien’ pupu hangella keväimen
ens’ päivän heräsi koittoon.
Hän viihtyi humussa metsien
ja nukkui tuulien soittoon.
Sen vuode kiven on takana,
on alla puunrungon harmaan.
On siinä valkea lakana
ja pehmyt patjakin varmaan.
Ain’ aamunkoitteessa retkellen
hän lähti aralla miellä,
niin monta vaaraahan vaanien
on pienokaisella siellä.
Ja niityn laitahan aina vaan
hän kulki kepein kengin,
siell’ usein pensaasta piilostaan
on nähnyt kuormalla rengin.
Vaan kerran aurinko kultiaan,
kun puiden latvoihin valoi
ja peitti helmihin niittymaan
ja tähdet hangella paloi,
niin silloin pupunen rinnassaan
tuns’ avaruuksien kaipuun,
hän päätti koitella voimiaan
ja kuinka kintut ne taipuu.
Se harppas hangella hurjanaan,
se korvat hörrössä loikki,
sen laajan valkean niittymaan
se puikki pitkin ja poikki.
Vaan tuossa estehen kummakseen
pien’ pupu tiellänsä tapaa,
on aita vastassa seipäineen,
ei taival olekaan vapaa.
Sen eteen pienoinen ihmeissään
nyt korvat lupassa jääpi.
Käy tätä kummaa hän miettimään
ja pulma se selviääpi:
”On tässä varmaankin kaiken pää,
on tässä maailman loppu!”
Ja kohti kotinsa veräjää
nyt tuli pienelle hoppu.
Vain kerran katsahti pupu taa,
pois sitten ääneti kulki.
Ja tuttu, kotoinen metsämaa
taas pienen syliinsä sulki.


Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.