Maailmansotaa

Maailmansotaa. Kirjoittanut Juhani Siljo

Maailmansota

rinnoissa riehuu,

lippuja vastaan

liput uudet liehuu,

tunne-urhot

kun kiitää ja kaatuu,

– kunnes ne sydämet

makaa, maatuu.

– Taas horjahti Mars

Maan sykkivän puoleen:

muut tähdet kaikki

nyt hukkuu huoleen,

Maa yksin ja Mars

avaruuksien merta

niin keveinä keinuu

kuin lapsina kerta;

kuin ei sydänpuolikas

toinen toistaan

heiss’ uhkais häätää

ulos kammioistaan;

kuin kesken kevään

ei maailmansota

Maan rinnassa riehuis,

ei tuskan ota

sydänsyihin Marsin

tuimana syöpyis,

kuin säikyntä heille

ei veriin yöpyis..

– Vaan kauniisti liput

liehuu, läikkyy,

ja sodan tulet

kevätyössä väikkyy,

kun tuuman horjahti

Mars radaltansa,

kun sykähti Maa

lepotiloillansa.

Ja heleinä soivat

avaruudet,

kun liput kaatuu

ja nousee uudet,

kun tunne-urhot

kiivaina kaatuu

– kunis tähti-sydämet

makaa, maatuu.

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.