Maalari (Forsman)

Maalari. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Oot mielinyt mun lauluihini päästä,

Ja, impi kulta, pyyntöjäs et säästä,

Ett’ taiteen pensselillä jolloinkin

Sun muotos maalata ma koittaisin.

No niin! ma tahdon sivellintä käyttää;

Valitse hetki vaan ja koita näyttää

Nyt luonne, mieli, muoto sellainen,

Kuin taideniekkana ma säätelen:

Sä kaunis ollos; yksin ihanuutta

Halaapi taide sieluhunsa uuttaa;

Mutt’ ilo, hymy immen kaunistaa –

Siis iloitkos, kun leikki alkajaa!

Sä hellä oo! jo kaune suurta suopi,

Vaan sydän yksin kelpo sävyn luopi –

Minuunpa siis, tuon sävyn vuoksi vaan,

Luo lemmen leimu-silmä ainiaan!

Hyvyyttä täytyy tauluss’ eleskellä

Ett’ annat, autat, mielit lohdutella –

Siis muista antaa aina joutessas

Suudeltavaksein ruusuhuulias!

Hyvä, hellä, kaunis, – kehun tuo jo kesti!

Myös piirrän hiukan puolueellisesti –

Siis lausu aina, kun sua maalailen,

Ett’ ainiaksi saan sun omaksen’!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.