Maamiehen Ystävälle

Maamiehen Ystävälle. Kirjoittanut Olli Karjalainen

Jo on tänne joutununna,

Viikko-kirja kiirehtynnä,

Kulkulehti Kuopiosta,

Kun on tullut kutsutuksi,

Mainituksi Maamiehen

Ystäväksi yleväksi.

Eikä ole näissä nähty,

Eikä muka muuallakaan

Kuultu kenenkän puhuvan,

Ett on saatettu Savosta

Kulkukirjat kulkemahan,

Viikkolehet valistamahan

Savon maata mainiota,

Kuopiolle kunniaksi.

Koska on Kuopio herännyt,

Unestansa uutistunut,

Päässyt yönsä päättehesen,

Tullut päivän tuntemahan,

Selkiän selittämähän

Auringon ihaltamahan.

Niin minä mielelläni

Toivon onnea totista

Menestystä mieluisinta,

Suokohon nyt suuri luonto,

Antakohon armostansa,

Onnen hyvän oivallisen

Kuopiolle kunnollisen,

Siviämmän siunauksen;

Että aina edespäinkin

Olis työssään terävä,

Olis virkku valvomassa,

Kun on kerran jo kerinnyt,

Tasatielle tallustellut

Pimeyden peiton alta;

Että vielä enemmänkin

Tulis aina tuttavia,

Yltäkyllin ystäviä,

Maamiehen mainioksi

Joka vuosi juoksemahan,

Joka viikko vieremähän,

Lauantaina lähtemähän,

Varahin vajeltamahan

Yli suurta Suomenmaata,

Taikka vielä taammaksikin

Santta Pietarin pihoille,

Kuuluun kaupunkin kujille,

Ehkä vielä etemmäksi

Lahen lavian ylitse

Virohoonki viimmeiseltä.

– Teille minä mielelläni

Sanosin Savon asujat

Kansa Karjalan urohot

Niinkuin kaikki kansalaiset

Yli kaiken ympäristön!

Ottakaat tuo oiva lehti,

Kulkukirja Kuopiosta,

Savon kansan kaupunkista,

Miehen ystävä ylevä.

Ei hän äijeä anele,

Eikä suurin suurentele

Työnsä paljon palkkioksi,

Kulkkunsa kuluttehiksi,

Ruplan muutaman muukannet,

Hopiata hellittänet,

Povestasi pois sysännet,

Siihen vielä viisitoista

Kokoat kopekkojasi

Posti-rahan puoltajaksi;

Niin hän sitten siivitönnä,

Hengetönnä, huoletonna,

Lenteleepi, löyhyttääpi,

Matkan mainion tekeepi

Aivan kohti kotiasi.

Tuopi sulle tuomisia,

Ulkomailta uutisia,

Koko talon tarpeheksi

Tuori viestit Venäjän maalta,

Saksasta hyvät sanomat,

Sekä Englannin elosta,

Portukaalista puheita,

Paniasta pauhinoita,

Koko Europan elosta.

Vielä tuopi viimmeseksi

Oman maamme mainioksi

Suomesta sulosanomat.

Niin sä itsekkin isäntä

Ilomielin istuskelet

Pöyän päähän päästyäsi,

Otat lehtesi leveän,

Viikkokirjasi keveän,

Kuopiosta kulkenehen

Etehesi ensistänkin.

Tuosta puheet perheellen,

Kaikenlaista kaunistusta,

Tuosta lausut lapsillesi,

Että lapsetkin enemmin

Muihen kirjainsa mukahan

Saisit mieltänsä mitata

Järjen juosta jännitellä.

O. Karjaliin.

Lähde: Maamiehen Ystävä 23.3.1844.