Maamiehen marssi

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maamiehen marssi

Kirjoittanut Antti Rytkönen


Me olemme kansaa korpien maan,
sydänmaitten joukkoa syväin,
ja me nousemme tarmoin taistelemaan
ja suojassa voimien hyväin
me kynnämme, kylvämme, korjaamme sadon,
me uhmaamme mahtia hallan ja kadon,
ja vako, jonk’ auramme korpehen vie,
on raatajan taistelutie.
Työ jatkoa taattojen työn on tää,
jota teki he ennen meitä,
kunis kunkin painui harmaja pää
ja he matkasi tuonelan teitä.
Oli osansa tultua elämän ehtoon
heill’ unhoon uupua korpien kehtoon,
mut taattojen työn suku vastainen
yhä muistavi siunaten.
Laill’ isäin me uskomme korpehen
ja korven korkean voimaan,
työn, tarmon nostamme sävelen
mekin korpien keskeltä soimaan.
Kuhun iskee kuokkamme, kukkaset puhkee,
kuhun koskee auramme, vainio uhkee
on nouseva, haihtuvat hallat yön,
se on siunaus tarmon ja työn.


Lähde: Rytkönen, Antti 1930: Yksinäisyyden sävel: runoja. Otava, Helsinki.