Maamies pellollaan
Ulkoasu
Maamies pellollaan. Kirjoittanut Eero Eerola |
- Huokuvat hartaat suviset tuulet,
- tuutivat tähkiä hiljaa,
- paistaa päällä päivyen kehrä,
- nostavi nuorta viljaa.
- Tulevat niityltä tuhannet tuoksut
- – oi tätä kesää kultaa,
- oi tätä Suomeni suvea suurta,
- oi tätä pellon multaa!
- Tää mun on iloni, tää mun on eloni,
- täällä mun muistoni armaat,
- asteli näitä jo taatani taata –
- muistan ne hapset harmaat.
- Täälläpä löin minä lapsosen leikin,
- kuljin paimenna tuolla
- laitumen tietä ja mäkeä, vuorta,
- toitotin torvea suolla.
- Upotin tänne ma voimani parhaan
- syvään auran vakoon,
- tänne ma kylvin toivoni touon
- mullan rakkaan rakoon.
- Tuolla mun pirttini pienoinen...
- oi, katso, kuinka ne kaulaa
- pyhät pihlajapuut sitä oksillaan,
- kas, siellä mun sirkkuni laulaa.
- Täällä mun onneni, täällä mun murheeni,
- päiväni ilon ja huolen.
- Ja huolet ne auralla kätkee ain,
- siin’ uskossa elän ja kuolen.
Lähde: Eerola, Eero 1913: Peltojen päivä: runoja. K. J. Gummerus O.y., Jyväskylä.