Maamme (Kiljander)
Ulkoasu
Maamme (Runebergin mukaan) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Oi Suomen maa, isiimme maa,
- Soi kultanen sana!
- Ei kumpua, ei kukkulaa,
- Ei lampia, ei laksoa
- Oo niin rakasta, niin somaa
- Kuni isiimme maa.
- On maamme köyhä, jääpi niin
- Jos pyydät kuloa,
- Ja vieras meitä kiertääkin,
- Vaan meille on tä rakkahin,
- Tä vuorinen, vesinen maa
- On meille kultala.
- On meille koskein kuohumus
- Rakasta ainiaan,
- Ikuisten honkain huoka’us,
- Kesäisten öiden kirkka’us,
- Ja kaikki, kuin on saanut vaan
- Sydäntä liikkumaan.
- Sukumme tässä kyntäen,
- Sotien raateli,
- Ja tässä onni oivanen
- Ja onni viekas, vilppinen
- Iloja sille anteli
- Sekä kuritteli.
- Kuka sen kansan kaikkia
- Kipuja kertaisi,
- Sota kuin riehui raivossa
- Ja halla poltti peltoja,
- Ku vertoansa mittaisi,
- Sen kärsimystäki?
- Ja aivan tässä vuoteli
- Verensä eestämme,
- Ja juuri tässä riemuitsi
- Ja tässä huolten huokaili
- Se kansa, joka eellämme
- Jo kantoi kuormamme.
- Suloinen meille tässä on:
- On suotu kaikkia.
- Nyt onnen arpa liikkukoon,
- Vaan maa omainen meillä on,
- Mi maailmass’ on antava
- Rakkautta runsaampaa?
- Ja tässä, tässä on se maa,
- On eessä silmämme.
- Kätemme voimme suorittaa
- Ja näyttäin järvein rantoja
- Sanoa: tuossa tuo, kas se
- On maa isiemme!
- Ja meitä kultapilvihin
- Jos vielä vietäisiin,
- Jos tähti-tarhain tanssihin
- Iloihin loppumattomiin;
- Me pyrkisimme kuitenkin
- Tähän kovaan kotiin.
- Oi maa, tuhat-vesinen maa,
- Runoin, totuuden maa,
- Elomme virran valkama,
- Sä muistola, Sä toivola,
- Elä ujostu, raukkala,
- Ole vapa, vaka!
- Sun heilimasi heittävä
- On kerran kuorensa,
- On syömmissämme syntyvä
- Valosi, riemusi hyvä,
- Ja laulu kerran kaikuva
- Somemmin Suomessa.
Lähde: Suometar 31.8.1849.