Maamme kirja: 14. Suomen ylänteitä ja laksoja

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
13. Aalanninlaulu 14. Suomen ylänteitä ja laksoja.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius
14. Maakunnista


Tämä maa on lujalla graniiti-perustuksella. Harvoin tarvitaan kaivaa syvään, ennekuin kohtaa vuori vastaan, ja tämä luja perustus on antanut maalle muotonsa.

Nyt on vuoren pohja epätasainen: siksi on maakin epätasainen. Koko sen pinta on ylänteinä, rinteinä ja laksoin pohjina.

Ylänteet ovat joko vuorenharjanteita, hiekkaharjuja taikka yksityisiä vuoria ja kukkuloita. Vuoria on yleensä, mutta ne eivät ole korkeita. Ruotsissa ja Norjassa on korkeampia vuoria, länsi-Venäjässä ei ole ollenkaan vuoria, ja siksi on Suomi juurikuin Skandinavian niemen ja Venäjän välillinen silta.

Suomen korkeimmat vuoret ovat Lapinmaassa, nimittäin Peldoivi 2,245 jalkaa ja Ounastunturi 2,168 jalkaa ylhäällä meren pinnasta. Teiriharju Hyrynsalmen pitäjäässä on 1,153 jalkaa ylhäällä meren pinnasta[1] Koillis-Suomi on ylämaata, joka on noin 800 jalkaa ylhäällä merestä. Siitä kallistuu maa etelään ja länteen päin. Rannikkomaa on harvoin korkeammalla kuin 200 jalkaa merestä ja se juurikuin piiloupi meren pinnan alle.

Ympäri Skandinavian nientä ja Suomea on pitkä kaari vuoren-selkiä, jotka ovat muurina valtameren edessä ja sulkevat Itämeren lakson erillisensä. ruotsissa ja Suomessa on tällä vuoren selänteellä nimenä Kölen, mutta Suomessa kutsutaan se Maanseläksi, kun se pitää maan koossa juurikuin selkäranta. Nämä vuoret ovat perimmäisessä pohjassa enimmiten korkeita, paljaita, jylhiä tuntureita. Etempänä etelään päin ovat vuoret matalampia, usein metsäisiä ja juurikuin järvien murtamia. Välistä on selänne hietaharjuja, taikka kukkularivejä, ja maantie kulkee pitkin harjua, jonka molemmin puolin ovat järvet.

Kaikki maa pohja- ja länsipuolella maanselvää kuuluu Jäämeren-laksoon. Mutta maanselän pitkästä kaaresta lähtee monta sivuharjua etelään tahi länsi-etelään, ja ne jakavat maan. Etinnä näistä ovat Suomenselkä, joka menee pohjaisen maan läpitse koillisesta länsi-etelään, ja Salpausselkä, joka on rantavallina Suomenlahtea vastaan idästä länteen. Nämä kaksi pitkää selännettä, joista Maanselvä on itäpuolella ja Lohjanselkä länsipuolella, sulkevat sisävesien laksot rannikkolaksoista erilleen. Hyvin merkillistä on lukea geografiasta näistä lukemattomasti monista kauniista laksoista, suurista ja pienistä, jotka ylänteet eroittavat toisistaan, ja kaikilla on järvensä.

Sillä ylänteet jakavat vedet. Ylänteestä juoksevat kaikki lähteet, ojat ja joet, jotka syntyvät sateesta tahi sulaneesta lumesta. Nämä kokouvat lakson syvimpään pohjaan järveksi. Muinoin olivat kaikki laksoin pohjat järvinä. Nyt on vesi kuivanut suoksi matalimmissa laksoissa. Syvimmissä laksoissa on vesi jälellä. Missä näet veden, järven tahi suon, siinä on aina lakson pohja.

Että Suomessa on lukemattoman paljo vesiä – vieläpä paljoa enemmän tuhatta, – se tulee siis lukemattoman monista laksoista. Ja kuin laksot ovat yhdistyksessä toistensa kanssa, ovat vedetkin yhdistyksessä toistensa kanssa. Pitkiä rivejä vesiä juoksee toisiinsa. Ne virtiavat välistä hiljoilleen, välistä koskina ja putouksina sitä suuntaa, johon päin maa on viettävä, siksikuin ne viimmein jokena juoksevat mereen. Tämä on ihmeellinen Jumalan teki, jota ei saada nähdä muissa maissa. Siellä juoksevat ylänteiden vedet ojissa ja joissa, jotka viimmein kokouvat suureen virtaan. Täällä kokouvat vedet järviin, ennenkuin ne juoksevat jokeen. Meidän suurien sisävesiemme laksot ovat ihanimpain saaristojen näköiset järvenselkien, salmien, lahtien ja saarien kanssa.

Jos tahdot tietää mihin päin maa viettää, niin ota vaari siitä, mihin päin vesi juoksee. Missä näet ojan, virran tahi virtaavan paikan järvissä, siinä on aina vietos-paikka. Tämän havaitsee parhaite merenrannikkomailla, jotka ovat juurikuin uurretut kuurniin, joita myöten virrat juoksevat ulos. Virran alussa on lakson kuurna, johon se saapi tulovesiä sivuilla olevilta vietos-mailtaan. Mutta rannikkomaa on vietos meren syvään laksoon, joka vetää veden itseensä. Siksi näkee harvoin järviä rannikkoa likellä.

Niin jaetaan Suomi sisävesien-laksoihin ja rannikko-laksoihin. Edellisissä on järvi laksonpohjana, viimmeksi mainituissa on meri. Edellisissä ovat ylänteet sulkuina, viimeksi mainitut ovat yhdeltä sivulta auki. Sisävesien ala on ylämaata rannikko-laksojen rinnalla, joiden alue on alamaata. Kaikkea tätä saat paremmin oppia geografiasta, kun katselet Suomenmaan karttaa. Kyllä saamme kiittää Jumalata, joka on luonut maamme niin kauniista vaihettelevaksi, jollaiset harvoin muut maat ovat maan päällä.

Herra tekee kaikki itse tähtensä. Sal. sananl. 16: 4.

  1. Tämä ei ole paljo, kun tiedetään pohjois-Ruotsissa olevan vuoren, Sulitelman, joka on 6,000 jalkaa korkea. Aasiassa ja etelä-Amerikassa on vuoria, jotka nousevat 28,000 jalkaa, eli kolme neljännestä peninkulmaa ylös meren-pinnasta.