Maamme kirja: 191. Maamme laki

190. Keisari Aleksanteri II ja Helsingin valtiopäivät v. 1863

191. Maamme laki Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius

192. Maamme kaupungit ja pääkaupunki

Nyt tahtoisimme mielellämme tuntea maamme lakeja. Kaikki niitä tarvitsevat, kaikkien täytyy niitä noudattaa, ja tuleehan jokaisen tietää, mitä noudattaa. Sillä laki on kansan oikeudentunto. Mutta tässä täytyy meidän näin tärkeästä asiasta puhua aivan lyhyesti.

Kuulemme puhuttavan yleisestä laista ja perustuslaista. Mitä näillä ymmärretään?

Yleinen laki on se, joka määrää, mikä maassa on oikeata, mikä väärää, joka suojelee rehellistä, rankaisee rikollista jä järjestää yksityisen kansalaisen oikeussuhteet. Yleisenä lakinamme on Ruotsin valtakunnan vuonna 1734 hyväksytty lakikirja ynnä ne lisäykset ja muutokset, jotka siihen myöhemmin on perustuslain miukaisessa järjestyksessä tehty. Mainitussa laissa on yhdeksän lukua, joita vanhan pohjoismaisen tavan mukaan sanotaan kaariksi, nimittäin: Naimakaari, Perintökaari, Maakaari, Rakennuskaari, Kauppakaari, Rikoskaari, Rangaistuskaari, Ulosottokaari ja Oikeudenkäyntikaari. Vuosien kuluessa on myöskin annettu suuri määrä erityisiä lakeja ja asetuksia.

Perustuslaiksi taas nimitetään sellaista tärkeätä lakia, joka määrää maan hallitsemisen perusteet sekä kansalaisten perusoikeudet ja joilla on erityinen loukkaamattomuus eli pyhyys. Meidän tärkeimpinä perustuslakeinamme olivat vuoteen 1919 asti Hallitusmuoto vuodelta 1772, Yhdistys- ja vakuuskirja vuodelta 1789 ynnä valtiopäiväjärjestys vuodelta 1906. Näistä on viimeksimainittu yhä voimassa, mutta molempien edellisten sijaan on tullut Hallitusmuoto vuodelta 1919.

Mitä sisältävät nämä perustuslait? Ne sisältävät valtiosääntömme, vapaan hallitusmuotomme, perussäännöt siitä, mikä on velvollisuutemme, oikeutemme, uskollisuutemme ja vapautemme. Mitä on valtiosääntömme? Se on sellainen hallitusmuoto, jossa hallitus ja kansa ovat kumpikin sitoutuneet määrättyihin velvollisuuksiin ja kumpikin pidättäneet itselleen määrättyjä oikeuksia toisiinsa nähden. Lainsäätämisoikeus kuuluu meillä kansan eduskunnalle (valtiopäiville).

Valtiopäiväjärjestys määrää tarkemmin, millä tavalla Suomen kansa edustajainsa kautta valtiopäivillä esiintyy toisena valtiomahtina.

Entinen valtiopäiväjärjestys 15 päivältä huhtikuuta v. 1869 määräsi edustajat valittaviksi neljästä säädystä, mutta uusi valtiopäiväjärjestys, joka vahvistettiin 20 p:nä heinäkuuta 1906, on tuonut vaalitapaan ja eduskunnan toimintaan suuria muutoksia.

Tämän lain mukaan on valtiopäivillä 200 edustajaa, ja eduskunta kokoontuu yhtenä kamarina. Oikeus valita ja tulla valituksi eduskuntaan on jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt 24 vuotta.

Edustajavaalit toimitetaan joka kolmas vuosi, heinäkuun 1 ja 2 päivänä, ja valitut edustajat pysyvät toimissaan kolme vuotta. Edustajat kokoontuvat Helsinkiin valtiopäiville joka vuosi kolmeksi kuukaudeksi helmikuun alusta lukien.

Edustajia valittaessa käytetään n.s. suhteellista vaalitapaa, joten nekin kansalaiset, jotka ovat toista mieltä kuin vaalipiirin enemmistö, voivat saada eduskuntaan oikeudenmukaisen lukumäärän edustajia.

Eduskunta asettaa valiokuntia, jotka valmistavat valtiopäiväasioita ja antavat niistä mietintönsä, ennenkuin eduskunta ne lopullisesti päättää.

Eduskunta tekee päätöksensä äänestyksellä, jossa enemmistön mielipide ratkaisee.