Maamme kirja: 40. Ilman ennustamisesta

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
39. Joutsen 40. Ilman ennustamisesta.

Kirjoittanut Zacharias Topelius
41. Graniiti-louhos Pyterlahdessa


Jos jollekulle onnistuisi aina edeltäkäsin laskea ilmanlaadun, olisi tästä suuri apu maanviljelijälle, kalastajalle, merimiehelle ja monille muille. Mutta turhaan ovat oppineet miehet ja luonnontutkijat koettaneet houkutella luonnolta tätä salaisuutta ja keksiä luotettavia sääntöjä tuleville ilmanvaiheille. Sillä nämä ovat monien kohtien, varsinkin ilmapiirissä, auringon, kuun, maan meren ja vesien vallassa. Maanpinnan ylitse kulkee sähkö- ja magneetillisiä virtoja, jotka usein muuttuvat ja ovat likeisimmässä yhteydessä lämpimän ja kylmän kanssa. Mutta ilma turpuu lämpimästä ja tivistyy pakkasessa: siitä syntyvät ilmavirrat (tuulet), jotka kaukana olevista paikoista tuovat sadetta tahi poutaa. Usein syntyy sää maanpinnan laadusta eräässä paikassa, tahi meren ja järvien höyryämisestä, tahi auringon täplistä. Muutamat sanovat kuun vaiheiden suuresti vaikuttavan ilma-alaan, kun toiset kieltävät sen. Ja kaikki tämä tekee usiammat ilmojen ennustukset luottamattomiksi. Kuullaanpa usein sanottavan: almanakka valhettelee. Mutta almanakka osoittaa ainoastaan sen ilman, joka on yhdeksäntoista vuotta jälkeenpäin ollut Helsingissä, sillä kuunvaiheet yhdeksäntoista vuoden perästä tapahtuvat samoina aikoina. Sellainen lasku voipi usein hairahtua, ja ilmanlaatu saattaa olla paljoa erilaisempi erilaisissa osissa maata.

Kuitenkin kuullaan vanhain ihmisten puhuvan sellaisista merkistä, jotka usein käyvät toteen, ja se on aina tarpeellista, että otetaan luonnosta vaari. Sillä jos ei saatetakaan todeksi ennustaa ilmaa pitemmän ajan päähän, voipi sen usein tietää lyhemmän ajan päähän. Sellaisen tiedän saapi, jos ottaa vaarin visseistä aavistavista merkeistä.

Merivesi on sellainen merkki. Kun se kauan seisoo alaalla, merkitsee se poutaa; kun se on kauan seisonut korkealla, merkitsee se sadetta. Kun se säännöllisesti alenee aamulla ja nousee illalla, aavistaa se kaunista ilmaa. Jos se nousee yhtäkkiä, tulee ohitse menevä sade. Jos kuplia näkyy veden päällä, on pitkällinen sade odotettavana.

Kun vesi järvissä ja joissa on alaalla kesällä, ei olla vissi hallasta, mutta jos vesi on korkealla, alkavat kaikki pilvenhöyryt sataa. Sateenmerkkinä pidetään: jos maa kuivaa äkkiä sateen jälkeen; jos aurinko paistaa kuumasti kuurosadetten välillä; jos ei kastetta lankea aamulla; jos sumu ei laskeu alas; jos pääskyset lentelevät alaalla; jos kukko laulaa puolenpäivän jälkeen, tahi jos koirat ja kissat syövät ruohoja.

Sananlasku sanoo: ”Iltarusko selvä ilma, aamurusko pilvipäivä”. Kun aurinko nousee kirkkaana pilveen, on sade odotettavana, mutta pilvisestä aamusta tulee usein selvä päivä. Jos iltarusko on auringon laskeuttua jälellä, tulee ilma pahaksi. Jos aurinko laskeupi keltaisena, ennustaa se lämmintä; jos se on punainen ilman säteittä, aavistaa se poutaa; jos se leimuaa, tulee sade. Jos aurinko tahi kuu on laskeutuessaan punainen, merkitsee tämä tavallisesti myrskyä. Jos uusi-kuu on terävä-kyntinen, odotetaan pakkasta. 4:stä, 5:stä ja 6:sta päivästä kuun synnyttyä luulee moni saattavansa ennustaa kuunvaiheen ilmanlaadun.

Pilvien värit ja laadut ovat usein luotettavia ilman merkkejä; mutta niitä on katsottava varsinkin peilissä. Kevyet, korkealla olevat ja valkoiset pilvet ennustavat kaunista ilmaa; jos ne kokouvat keskelle taivasta, tulee sade. Paksut pilvirinteet, jotka nousevat, mutta jälleen katoavat, ennustavat sadetta kolmantena päivänä; samoin myös jos hataroita pilviä nousee eteläkaakosta. Ohkaiset, lentävät pilvenhattarat merkitsevät aina tuulta eli myrskyä, ja usein nähdään niistä tuulen suunta. Vaalakat pilvet, jotka nousevat pohjasesta, ennustavat lunta tahi raesadetta. Vaalea taivas, läikkyvä sinipunertavalle tahi vehriälle, aavistaa aina kylmää, mutta keltainen taivas lupaa lämmintä.

Pilvissä taivaan ranteella oleva kirkkaus ennustaa tulevan tuulen suuntaa, ja pitkällinen sade loppuu harvoin, ennenkuin ilma seistyy lännessä. Päivän sapet, tahi kangastukset, kun etäiset kappaleet näkyvät likellä, ennustavat muutosta ilmassa; samoin myös suurilukuiset tähdenlennot. Revontulet ennustavat pakkasta. 12 pykälän pakkasessa alkaa lumi narista jalan alla, 22 pykälän pakkasessa alkaa se antaa helisevän äänen, juurikuin teräs. Lumen näöstä voipi joksikin tarkkaan laskea kylmän pykälän.

Kaikki tietävät myös ilman olevan tuulien varassa. Suomessa tuovat itäiset tuulet tavallisesti sadetta eli lunta, eteläiset tuulet lämmintä, läntiset tuulet selvää ilmaa ja pohjaiset tuulet kylmää.

On koetettu useista merkeistä päättää vuodenaikojen laatua, mutta näihin merkkeihin on vähemmän luottamista, ja näitä tulee tarkoin verrata toisiinsa. Vakava kesä ja vakava talvi tulee tavallisesti ainoastaan itätuulella; jos ne alkavat muulla tuulella, tulevat ne epävakaisiksi. Jos puut pudottavat lehtensä paljaasen maahan syksyllä, tulee lämmin ja lyhyt kevä, mutta jota enemmän lunta lankeaa puissa oleviin lehtiin, sitä pitempi ja kylmempi on tuleva kevä. Kun havupuut ovat toisen kerran pudottaneet havunsa, luullaan keväkylvö pitävän tehdä 10 viikon perästä sen jälkeen. Jos roudan sulaessa on kuiva aika, tahi jos sammakot kutevat syvässä vedessä, tulee kuiva kesä; muutoin tulee se sateinen. Minkälainen on ilma 1 päivänä huhtikuuta, sellaisen sen luullaan olevan sen perästä. Millainen talvi on, enemmän tahi vähemmän luminen, saman luonteiseksi sanotaan seuraavan kesänkin tulevan. Jos ampiaiset tekevät pesänsä katon alle, tahi puihin, tulee sateinen syksy. Mikkelin aikana sanotaan linnunradasta saatettavan ennustaa talven laadun. Jos se on selvä, tulee kylmä talvi; jos se on samea, tulee lauha talvi, ja sen itäisen pään sanotaan merkitsevän talven alkua sekä niin eteenpäin.

Sellaisia ilmanmerkkejä on sanomattoman monta. On hyvä itse koettaa mihin ne kelpaavat.