Maamme kirja: 52. Puutarhoista ja ryytimaista

51. Syötävistä sienistä

52. Puutarhoista ja ryytimaista. Maamme kirja Kirjoittanut Zacharias Topelius

53. Ystäviä ja vihollisia

Suomessa nähdään usein tupakintaimia, ruoholaukkaa, sikuria tahi kukkia istutetuiksi peltopalaseen talonpojan tuvan viereen. Kun sellaisia pieniä istukkaita hoidetaan huolellisesti, nähdään niistä saatavan hyötyä ja kaunistusta vähällä kulungilla. Köyhinkin torppari voisi höystää ruokansa pavuilla ja kaalilla. Pieninkin maja voisi tulla kaunistetuksi parhaimmilla kukilla. Jos rikkailla on suuria ja kallismaksuisia puutarhoja, miksi eivät köyhät saattaisi iloita vähästä istutuksesta? Luonto ei tee vähääkään eroitusta; aurinko paistaa, sade kastelee, ja maa kasvattaa yhtäläisesti kaikille. Eroitus on hoidossa, joka kasveille annetaan.

Sillä kasvi on elävä olento. Se kyllä ei saata, niinkuin eläimet, nopeasti liikkua ja etsiä ravintoansa pitemmältä matkalta. Hän ei voi paeta pois edestä, kun joku vaara häntä uhkaa, ei rukoilla hätyyttäjätänsä itseään armahtamaan. Mutta kasvi on hyvin herkkä tuntemaan hyvän ja huonon hoidon. Jos annamme sille suojelevan paikan, sopivan maanlaadun, valoa, lämmintä ja vettä, niin näemme kuinka hyvästi se menestyy.

Sellaiset kasvit, jotka toisesta kotipaikasta ovat muutetut maahamme, ovat täten tulleet aremmiksi ja tarvitsevat hellemmän hoidon. Ei kukaan hoida koivua, tahi vattupensasta, tahi mansikan kasvia metsässä, ja kuitenkin menestyvät ne; mutta muutappa ne kartaniin, niin hetipä näet, miten huolellisesti ne pitää istuttaa, etteivät kuoleutuisi. Jos siis oman maan kasvit tarvitsevat niin paljo hoitoa, kun ne muutetaan, kuinka paljoa enemmän eikä tarvitse hoitaa ulkomaan kasveja, jotka ovat kotoisin toisesta ilmanalasta! Hedelmäpuut, ryytikasvit, ulkomaalais-kukat opettavat tämän meille jokapäivä. Mutta se on viaton ja iloinen huvitus, että tällä tavalla juurikuin taltuttaa luonnon voimia, ja jos sitä tehdään hyvästi, saatetaan parantaa monta kasvi, niin että hedelmät, marjat ja kukat saattavat viljeltyinä tulla isommiksi, paremmiksi, kauniimmiksi kuin ne viljelemättöminä ovat. Tämä vaikuttaa hyvästi takasi ihmiseen; se sivistää hänen tapojansa, kun hänellä päivittäin on hyödyllisten ja kaunisten kappalten kanssa luonnossa tekemistä. Nähdessäsi pienen hyvästi hoidetun puutarhapalasen ajattelet sinä: tuossa talossa on hyvä järjestys; tahi nähdessäsi kukkia köyhän majan akkunassa tiedät siinä asuvan hyviä ihmisiä. Raakuus ja ilkeys eivät takasta kukkia. Laiskuus ja huolettomuus eivät pidä puutarhasta vaaria. Ihmisen luonto kuvastelee kaikessa hänen ympäristössänsä. Hän on luonnon kruunu, ja mistä tahansa mailmassa hän asuu, painaa hän puumerkkinsä siihen maahan, jota hän polkee.