Maamme kirja: 59. Permalaisista

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
58. Suomen kansakunnasta 59. Permalaisista.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius
60. Tschudilaisia Kansanlauluja


Mainioin kansa vanhain Tschudien seassa kutsuttiin Permalaisiksi, ja nämä asuivat Wienanmeren rannoilla pohjois-Wenäjässä. Näistä luetaan paljo vanhoissa Norjan saduissa. Permalaisilla oli kaupunkeja ja kuninkaita, hallitsivat monta kansaa ja olivat yhtä urholliset sodassa, kuin toimeliaat rauhallisissakin keinoissa. Kun he kävivät suurta kauppaa aina Indiasta asti tuoduilla tavaroilla, tulivat he rikkaiksi. Mutta heillä oli se tapana, että, rikkaan miehen kuoltua, tämän tavara piti jakaa perillisten ja kuolleen välillä, jonka osa kaivettiin maahan Wienanjoen rannalla. Tämän paikan ympärillä oli korkea pystöaita lukossa olevan poltin kanssa, ja kuusi miestä pitivät siinä vahtia yöllä. Pystöaidan sisällä kiilsi maa kullalta ja kalliilta kiviltä, ja siellä seisoi Jumalan kuva, jonka kaulan ympärillä olivat raskaat kultavitjat ja polvilla suuri hopeainen malja aina ääriä myöten täynnä kultarahoja.

Monta urosta matkusti Norjasta Permaan voittamaan siellä kunniata ja rikkautta. Välistä käytiin rauhallista vaihtokauppaa, mutta usein nousivat Norjalaiset maalle ryöstämään maata, sen ajan julman tavan mukaan.

Kerran lähetti Norjan kuningas miehen, nimeltä Karli, tekemään kauppaa Permalaisten kanssa. Karli’lla oli 25 miestä aluksessa ja hän otti mukaansa toisen Norjalaisen, Thorer Hund-in, jolla oli 80 hyvästi aseihin varustettua miestä hänen aluksessaan. Tultuaan Permaan tekivät he ensin kauppaa asukasten kanssa, mutta markkina-ajan loputtua lopettivat Norjalaiset myös rauhan ja purjehtivat ulos Wienanjoen suusta. Sitte pitivät he neuvoa ja päättivät ryövätä yöllä Jumalan kartanon.

Norjalaiset nousivat maalle jätettyään muutamia miehiä vahtaamaan aluksiaan. Permalaisten ensimmäinen yövahti oli vasta mennyt kotiinsa, ja toinen yövahti ei ollut vielä tullut. Thorer ja Karli löivät kirveensä kiinni ylös pystyaitaan ja vetivät itsensä käsivoimalla ylitse. Portti avattiin, kaikki Norjalaiset pakkausivat sisälle ja alkoivat kaivaa ylös aarteita, jotka olivat haudatut multakokoihin. Thorer otti hopeamaljan pois Jumalan polvilta. Karli tahtoi ottaa Jumalan kaulavitjat ja löi ne kirveellään poikki, mutta lyönti kiireessä kävi kovin kovasti ja sattui Jumalan päähän, joka putosi hirmuisella rysäyksellä maahan. Tämän kuuli uusi vahti, joka tuli samassa, ja alkoi puhaltaa torviinsa. Kovasti huutaen riensivät sinne Permalaiset, joka suunnalla soivat torvet, ja Norjalaiset juoksivat minkä jaksoivat takasi aluksiinsa. Kohta olivatkin he piiritettyinä ja olisivat saaneet surmansa, jos ei Thurer Hund olisi oppinut noitakonstia Suomessa ja niillä – sanoo satu – kääntänyt Permalaisten silmiä, niin etteivät he voineet nähdä vihollisiaan. Täten pääsivät Norjalaiset vaarasta ja palasivat maahansa takasi.

Useita satoja vuosia jälkeenpäin saivat Wenäläiset urhoollisen vastuksen perästä Permalaiset valtansa alle. Muutamat kaatuivat sodissa, toiset tulivat Suomeen tahi Norjaan, ja osa pysähtyi Wenäjän vallan alle. Castrén sanoo, että nämä Permalaiset ovat olleet Suomen Karjalaisten esi-isät, ja totta on, että vielä tänäkin päivänä asuu Wienanjoen suun ympärillä Karjalaisia, jotka ovat merkilliset toimeliaisuudestaan kaupankäynnissä. Monta niistä vaeltaa Suomessakin talosta taloon laukut selässä, kaupiten neuloja ja huivia. Nämä Laukku-ryssät ovat niiden muinoin niin rikasten ja valtavain Permalaisten jälkeläisiä.