Maamme kirja: 80. Suomalaisia sananlaskuja

Kohteesta Wikiaineisto
Loikkaa: valikkoon, hakuun
79. Suomalaisia kansanlauluja 80. Suomalaisia sananlaskuja.
Maamme kirja
Kirjoittanut Zacharias Topelius
81. Suomalaisia Arvoituksia


Viisaasta Salomonista kerrotaan, että hän puhui kolmetuhatta sananlaskua ja että hänellä oli tuhat ja viisi laulua. Jos viisaus lasketaan tämän mitan jälkeen, niin olisi Suomen kansa Salomoa viisaampi, sillä sen kirjoitetutkin sananlaskut ovat usiammat kuin seitsemän tuhatta ja sen laulut, joita ei ole kukaan lukenut, nousevat kyllä useihin tuhansiin. Siitä ei meidän kuitenkaan tarvitse suurennella; muilla kansoilla voipi olla yhtä paljo. Mutta se on totta, että miettivä Suomen kansa on pannut monta älykästä ajatusta lauluihinsa, paljo syvää viisautta sananlaskuihinsa ja arvoituksiinsa. Jo vuonna 1842 painatti tohtori Lönnrot kokouksen, jossa on 7,077 sananlaskua, ja sitte on vielä useita tullut kirjoitetuksi. Usiat ovat runovärsyn muodossa ja täten säilyvät helpommasti muistossa. Kielellä niissä on syvämietteinen lyhyytensä, jota ei saateta niin kääntää ruotsiksi.

Monet rahvaassa pukevat puheensa sananlaskuihin. Jos joku köyhä tahtoo lohduttaa itseään uudestaan sattuneesta onnettomuudesta, sanoi hän: Köyhä ei kaadu korkealta; luudan päältä lattialle. – Jotakuta nuhdellessa liika paljosta luottamisesta muiden apuun sanotaan: Pah’ on mielellä asunto, kun on mieli muiden päässä. – Jos tahdotaan osoittaa rikkailla ihmisilläkin olevan heidän huolensa, niin mietitään kellolehmää ja sanotaan: Jolla on kello kaulassa, sen on pää painossa. – Kun muistutetaan köyhää tyytymättömyydestään, sanotaan: Vaski on kulta köyhän miehen, tina vaivaisen hopia. – Jos joku valittaa kadottaneensa lapsensa, huokaa hän: Yksin pojiton pinolla, tyttäretön huhmarella. – Kerskujalle sanotaan: Ei se siltoja sanoista, puita siihen tarvitahan. – Jos tahdotaan hyljätä jotakuta ansaitsematonta kiitosta tahi laitosta, lausutaan: Ei niin hyvää, ketä ei moitita, eikä niin pahaa, ketä ei kiitetä. – Ja niin saadaan sanalaskuja kaikkiin elämän tiloihin. Tässä panemme kokeeksi muutamia yksirivisiä sananlaskuja.

– Hyvin tehty, paljon voitu.

– Ei aika miestä odota.

– Ei mies nimellä elä.

– Kun on olutta, niin on ystäviä.

– Ei koirakaan koriväkeä hauku.

– Ei syvästä kaivosta vesi lopu.

–Ei taito ole taakaksi.

– Ei tuki suovaa alenna.

– Ain’ on laiska aikehessa.

– Ei yksi kauan naura.

– Humalassa on rikkautta.

– Elä karhua vitsalla lyö.

– Huono vahti tekee monta varasta.

– Ei kysyvä tieltä eksy.

– Joka kauan elää, se paljon näkee.

Näytteeksi kaksirivisiä sananlaskuja.[muokkaa]

– Auta miestä mäessä,
elä mäen alla.

– Ei kaunis kaskello jouda,
vereväinen vietämähän.

– Etehen elävän mieli,
kuollut taaksi katsokohon.

– Harvoin harva syötteleepi,
senkin suurilla kaloilla.

– Elä ennen vanhaa moiti,
kun uuden tavat tunnet.

– Kun pahat hyviksi saapi,
Suomen suot se siltoaapi.

– Kierrä minut elä kiroa:
sanoi kivi kyntäjätä.

– Eipä sitä koira purrut,
jonk’ on laki langettanut.

– Ei salli savinen pelto,
koriata kyntäjätä.

– Kell’ ei kummaa suurempata,
kummeksikoon juopunutta.

– Ehdon valta ahvenella,
Ottaa onkeen, jos tahtoo.

– Eipä meri siitä pilau,
Jos koira laidalta lakkii.

– Terävä tekevän veitsi.
tylsä veitsi tyhmän miehen.

– Omat maat on armahimmat,
Omar metsät mieluisimmat.

– Miehen on mela kädessä,
Jumala venettä viepi.

Toisia sananlaskuja.[muokkaa]

– Sanasta miestä,
sarvesta härkää.

– Ennen mies maansa myöpi,
ennenkun sanansa syöpi.

– Ilta aamua viisaampi.

– Ei suuret sanat suuta halkase.
– Huuto on hädän veli.

Isännän askeleet pellon höystävät.

– Tyvestä puuhun noustaan.

– Kärsivä kaikki voittaa.

– Ei susi koiran kuolemata itke.

– Ennen vettä veljeltä, kuin vieraalta olutta.

– Aikoja on se kuollut, joka itseänsä moitti.

– Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee.

– Kiitä muille muita maita,
itselle omia maita.

– Ennen lyhyt rikan maasta,
kuin pitkä tähden taivaasta.

– Ei se ole mies, joka viran saa,
vaan se, joka viran pitää.

– Akka tieltä pyörtelekse.
ei uros pahanenkana.

– Hyvä lintu on harakkakin, kun sen harvoin näkee.

– Tie ei tiedä kävijätänsä,
eikö leipä syöjeänsä.

– Ei niin kanan oo hätää,
kun on vielä viime keino.

– Antaa hyvä vähästänsä,
paha ei paljostansakahan.

(Elias Lönnrotin mukaan).