Maamme laulu
| Maamme laulu Kirjoittanut Eino Leino |
- On joukko hehkuva lempeä
- tulista isänmaahan
- taas uutta kevättä hempeää
- kokounut nauttimahan.
- Ja tunne yksi täyttää nyt
- sydämmet miesten, naisten
- ja into ehkä hyytynyt
- nyt elpyy ihmislasten.
- Nyt raikuu ääni nuortea
- povista laulajoiden
- ja kohti taivon kaarea
- se kohoo aatelmoineen.
- Sä kuules tuota! kuiskaillaan,
- ei enään kuisku ykskään,
- ei kuulu tuulen suhinaa,
- ei kulje hengähdyskään.
- Tää kansa kuulee tunteensa
- tuoss’ laulettavan ilmi
- ja tuntee siinä aatteensa:
- isäinmaa ja lempi.
- Se kuulee kansan poljetun
- myös voivan kärsii, voittaa
- ja nostaa arvon tallatun,
- kun vaan se tahtoo koittaa.
- Se näkee maan, miss’ asuu vaan
- nuo henget lumotarten,
- miss’ runotarta ootetaan,
- miss’ lies on häntä varten.
- Se tuntee että kansaamme
- voi varmahankin luottaa,
- se käypi aina kanssamme,
- ei työhön tartte vuottaa.
- Se »maamme laulu» lumoova,
- mi ensikerta kuultiin,
- ja hengetärten laulavan
- sit’ laulettaissa luultiin.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.