Maamme laulu

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maamme laulu

Kirjoittanut Eino Leino


On joukko hehkuva lempeä
tulista isänmaahan
taas uutta kevättä hempeää
kokounut nauttimahan.
Ja tunne yksi täyttää nyt
sydämmet miesten, naisten
ja into ehkä hyytynyt
nyt elpyy ihmislasten.
Nyt raikuu ääni nuortea
povista laulajoiden
ja kohti taivon kaarea
se kohoo aatelmoineen.
Sä kuules tuota! kuiskaillaan,
ei enään kuisku ykskään,
ei kuulu tuulen suhinaa,
ei kulje hengähdyskään.
Tää kansa kuulee tunteensa
tuoss’ laulettavan ilmi
ja tuntee siinä aatteensa:
isäinmaa ja lempi.
Se kuulee kansan poljetun
myös voivan kärsii, voittaa
ja nostaa arvon tallatun,
kun vaan se tahtoo koittaa.
Se näkee maan, miss’ asuu vaan
nuo henget lumotarten,
miss’ runotarta ootetaan,
miss’ lies on häntä varten.
Se tuntee että kansaamme
voi varmahankin luottaa,
se käypi aina kanssamme,
ei työhön tartte vuottaa.
Se »maamme laulu» lumoova,
mi ensikerta kuultiin,
ja hengetärten laulavan
sit’ laulettaissa luultiin.


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.