Maan jako
| Maan jako. Kirjoittanut Friedrich Schiller |
- Maanpiiri teidän on, se ottakaatte!
- – Zeus ylhäält’ ihmisille julistaa. –
- Sit’ ikiperintönä pitää saatte,
- mut veljinä se jakakaa!
- – Nous silloin nuoret, vanhat viipymättä,
- mit’ ottaa osalleen, sen kukin ties.
- Ojensi maamies peitoin yli kättä,
- jäi metsäin herraks erämies.
- Ja kauppi aitat ahtaa käsin julkein,
- mut apottia viinit viehättää.
- Kuningas vaatii, tiet ja sillat sulkein:
- ’Minulle kymmenykset jää!’
- Mut myöhään jaon jälkeen runoilija
- myös jakopaikkaa kaukaa lähenee.
- Ah, toisten on jo joka jalansija,
- maa toisia jo tottelee!
- – Voi mua, näinkö osattomaks yksin
- ma, pojistasi uskollisin jään?
- – Zeun eteen valittavin kysymyksin
- hän herpoo, maahan painaa pään.
- – Kun unohduit sa unelmies maille,
- mua älä soimaa, – vastaus Herran on.
- – Miss’ olit sa, kun osaasi jäit vaille?
- – Sun luonas, lausuu osaton.
- Mun silmäni sun katsoi kasvojasi,
- ma taivaas sopusoinnut kuulin vain.
- Suo anteeks sielulle, mi valostasi
- näin huumautui, maan kadottain!
- – Mi neuvoksi? Pois annoin maailmani!
- – Zeus miettii – : sadot, metsät, markkinat.
- Mut ain’ on sulle avoin taivahani,
- jos milloin luonain elää haluat!
Suom. J. Siljo.
Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.