Maan jako

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maan jako.

Kirjoittanut Friedrich Schiller


Maanpiiri teidän on, se ottakaatte!
– Zeus ylhäält’ ihmisille julistaa. –
Sit’ ikiperintönä pitää saatte,
mut veljinä se jakakaa!
– Nous silloin nuoret, vanhat viipymättä,
mit’ ottaa osalleen, sen kukin ties.
Ojensi maamies peitoin yli kättä,
jäi metsäin herraks erämies.
Ja kauppi aitat ahtaa käsin julkein,
mut apottia viinit viehättää.
Kuningas vaatii, tiet ja sillat sulkein:
’Minulle kymmenykset jää!’
Mut myöhään jaon jälkeen runoilija
myös jakopaikkaa kaukaa lähenee.
Ah, toisten on jo joka jalansija,
maa toisia jo tottelee!
– Voi mua, näinkö osattomaks yksin
ma, pojistasi uskollisin jään?
– Zeun eteen valittavin kysymyksin
hän herpoo, maahan painaa pään.
– Kun unohduit sa unelmies maille,
mua älä soimaa, – vastaus Herran on.
– Miss’ olit sa, kun osaasi jäit vaille?
– Sun luonas, lausuu osaton.
Mun silmäni sun katsoi kasvojasi,
ma taivaas sopusoinnut kuulin vain.
Suo anteeks sielulle, mi valostasi
näin huumautui, maan kadottain!
– Mi neuvoksi? Pois annoin maailmani!
– Zeus miettii – : sadot, metsät, markkinat.
Mut ain’ on sulle avoin taivahani,
jos milloin luonain elää haluat!

Suom. J. Siljo.


Lähde: Saksan kirjallisuuden kultainen kirja. 1930. Toimittanut Rafael Koskimies. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.