Maan laiturilla (runo)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maan laiturilla.

Kirjoittanut Katri Vala


Kuljen, kuljen sydän palaen
alla sädehtiväin lamppuketjujen.
Lunta sataa hiljaa, tuoksuvat
vierelläni kukat suuret, valkeat.
Kaupunki on oudon utuinen.
Mitä täältä etsin, sitä löydä en.
Kuulen kohun kaukaa: planeetat
halki avaruuden syöksyy valtavat.
Valtamerten yli ennen kaipasin,
avaruuden rannalla janoon tähtihin
nyt kaukaisiin.
Elämässä kaiken, kaiken kadotin.
Laske, taivaan laiva, purjein kultaisin
Maan laituriin!


Lähde: Vala, Katri 1930: Maan laiturilla: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.