Maanpaossa

Maanpaossa. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Suloinen Suomenmaa

mieleeni muistot luopi,

se aatokseni saa

se kaihon mieleen tuopi.

Sun tarhas eivät voi

minulle kukkaa kantaa.

Kun laulus milloin soi,

niin sekin murheen antaa.

Jäi rannat kukkapäät

ja sadat salmet multa. –

Nyt muistan vainosäät

ja kotilieden tulta.

Niin, koti sulojaan

ei konsaan mulle suone,

ei rintaan toivovaan

rauhaansa milloin tuone.

Nyt olen kulkuri

ja aina vieraan tiellä,

vaan näen Suomeni, –

mun asuu aatos siellä.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.