Maantieveturin käyttäminen
Helmikuun 25 päivänä 1899 Kuvernöörille tuodussa kirjoituksessa esiintoi Kosken kunta että Insinööri C. C. C., joka omisti Huovilan kartanon Kärkölän pitäjässä, oli ruvennut pienemmällä veturilla, jota seurasi tavaravaunuja, vedättämään tavaroita pitkin sitä yleistä maantietä, joka kulkee Kosken pitäjästä Järvelän rautatieasemalle. Kun matkustajain hevoset säikkyivät tuota veturia, joka täytti enemmän kuin puolen tien leveydestä, niin tämä kulkuneuvo, sen mukaan kuin myös eräistä oheenliitetyistä todistuksista saatettiin nähdä, jo oli ollut syynä useampiin onnettomuudentapauksiin ja myös vast’edes olisi tuottava sellaisia, jos sitä edelleen saataisiin käyttää yleisellä maantiellä; jonka tähden ja koska siis nyttemmin muka oli hengenvaarallista hevosella matkustaa kysymyksessä olevalla tiellä, mitä myöten suorinta yhteyttä Kosken kunnan ja mainitun rautatieaseman välillä kuitenkin pidettiin, Kosken kunta vaati, että Insinööri C. korkean sakon uhalla kiellettäisiin käyttämästä sanottua veturia yllämainitulla tiellä.
Tämän johdosta Insinööri C. antamassaan vastauksessa tosin myönsi kysymyksessä olevalla tiellä Huovilan kartanon ja Järvelän aseman välillä käyttäneensä niin sanottua maantiehöyryveturia ja vaunuja tavarain kuljettamista varten, vaan samalla väitti, ettei veturi, joka oli ainoastaan 2 metriä 35 sentimetriä leveä, ollut hevosliikkeelle tuottanut suurempia haittoja, kun veturi antoi aivan tarpeeksi tilaa vastaan tuleville, niin että hevonen ja rattaat pääsivät sen sivuitse, erittäinkin kun veturi, tarpeen vaatiessa, oli aina pysäytetty maantien syrjälle; mihin nähden ja koska veturi, kuten oheenliitetyt todistukset näyttivät, ei ollut saattanut erinomaisempia vahinkoja, vaan oli tavarain kuljetukseen erittäinkin sopiva, Insinööri C. tahtoi Kosken kunnan asiasta tekemää vaatimusta hyljättäväksi.
Hämeen läänin Kuvernööri päätti 29/5 1899, että
koska kysymyksessä olevan höyryveturin ja siihen kuuluvain tavaravaunujen käyttäminen yleisellä maantiellä oli katsottava suuressa määrin haitalliseksi yleiselle liikkeelle ja vaaralliseksi hevosella matkustaville maantiellä-kulkijoille,
niin harkitsi Kuvernööri oikeaksi kieltää Insinööri C:n, hänelle siinä tarkotuksessa määrätyn kolmensadan markan sakon uhalla, käyttämästä sanottua höyryveturia puheena olevalla maantiellä; ja olivat asianomainen kruununnimismies ja poliisikonstaapeli velvolliset pitämään huolta siitä että, jos Insinööri C. rikkoo tämän kiellon, hänet siitä saatettaisiin lailliseen edesvastaukseen.
Insinööri C:n valituksen johdosta
Senaatin Talousosasto sittemmin 12/11 1900 antoi sen päätöksen, että
koska kulkeminen Insinööri C:n omistamalla maantieveturilla Järvelän rautatieaseman ja Kosken pitäjän kirkonkylän välisellä maantiellä, kuten tähän saakka oli tapahtunut, oli näyttäytynyt tuottavan nähtävää vaaraa yleiselle maantieliikenteelle,
katsoi Keisarillinen Senaatti Insinööri C:n ei esittäneen syytä sen päätöslauseen muuttamiseen, mihin Kuvernööri valituksenalaisessa päätöksessään asiasta oli tullut, ja jäi sentähden asia sen päätöksen mukaiseksi, kuitenkin niin tavoin että
jos Insinööri C. toisi esiin selvityksen siitä, että oli mahdollista sanotulla maantiellä olla keskuusliikkeessä hevosilla ja tavallisilla ajoneuvoilla samalla kertaa kuin maantieveturia sen jäljessä kulkevine vaunuineen siellä käytettiin,
läänin Kuvernöörin tuli antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten keskuusliikettä saataisiin maantieveturilla harjoittaa.