Maasi

Maasi.*) Kirjoittanut Zacharias Topelius

Laps Suomen, valoon nostaos

Ilolla nuori katsantos

Kunnailtas kasteisilta,

Vapaasti loitos silmäs luo:

Sun, katso, kaunis maa on tuo!

Et muiden armost’ elä vaan,

Et ole vieras päällä maan,

Jalallasi on pohja,

Perinnön sait’ jot’ edustaa

Sun tulee, sekä puolustaa.

Etemmäs kuin sä näetkään,

Sinervän metsän hämärään,

Nimettömien teiden

Ja seutuin taa, maan kaiken sen

Jumala antoi sinullen.

Sun, sun tuo meri vapaa on

Tuo vallaton ja rajaton,

Ja kaikki sinijärvet,

Ja kaikki virrat kuohuvat,

Ja kaikki purot armahat;

Ja vaarat päivänpaisteiset,

Ja kedon tähkät, kukkaset,

Ja kaikki tummat metsät,

Ja salot, saaret, niityt, haat,

Ja lumilinnat, kesämaat.

Tiet, kylät, torit, kaupungit,

Loistöllit, hovit kaunihit,

Ja kaikki, jotka niissä

Turvaavat Luojan apuhun,

Ne kansas on, ne ovat sun.

Ken on niin rikas, kellä maa

Niin ihana on puolustaa

Ja armastaa kuin sulla?

Sen rakas Luoja sulle soi

Ja rakastettavakses loi.

Laps Suomen, kasva siinä vaan

Kuin nuori koivu puistossaan,

Ja sille henkes uhraa,

Pyhitä työs ja sydämes

Sun maalles, maalle isies!

*) Tää runo on näyte ”Maamme” kirjan uudesta suomennoksesta, joka piakkoin ilmestyy painosta.

Lähde: Hämeen Sanomat 5.2.1886.