Maatalo

Maatalo. Kirjoittanut Li Bai

Suomentanut Katri Vala.

Nyt levittänyt verkkonsa jo ilta on

sinestä vuorten meidät alas ajain.

Kuin venheet usvassa ne ui. Käs kuutamon

niin hiljaa ohjaa suuntaa vaeltajain.

Sen katse lyijyn lailla laaksoon sukeltaa,

miss’ yllä talon hämy sauhuaa.

Me paviljonkiin käymme käsikkäin.

Ja palvelija kukkaportin avaa.

Hipaisi helmaa heinä helähtäin.

On, prinssi, kanssanne tääll’ lumoavaa

näin olla vaipuneina jutteluun.

Kukitte lailla nuoren aprikoosipuun...

Ei viini viiniä, vaan tuoksua se lie.

Ma laulan tuulesta, mi huminoi.

Tie taivaan vasta minut hautaan vie,

kun aamu kyyhkyn lailla kaukaa soi.

Ma teidät juotan juopumuksein hurmiolla!

Myös kierto juopunut on maalla, auringolla.

Lähde: Vala, Katri 1934: Paluu: runoja. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.