Madonna

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Madonna

Kirjoittanut Eino Leino


Tään templin joulu-yössä kuiskata
voin Sulle sydämeni kaipuun syvän,
kun mies en ole omantunnon hyvän,
vaan mua painaa monta pattoa.
Klaus Kurki olen, Laukon ritari;
vähäistä lemmin Elinaa. Hän kuolee.
Myös Uolevi! He pettää, nai ja huolee,
ja mulle jää vain lemmen kitari!
Madonna pyhä! Nainen toinen on,
mun kaltaiseni, synkkä, syyllisempi
kuin minä, mutta jonka hurma, lempi
mua huikaisee kuin kutsu auringon.
On Kirsti Fleming, Vääksyn vallatar,
min yhtä suur’ on voima kuin on sulo,
min silmä kaunis on kuin kevään tulo,
vaan jonka sieluss’ asuu hallatar.
Hän minun morsioni öinen on.
Madonna, miksi minuun katsot? Kadun.
En muuttaa saata suuntaa elonladun,
mi minut vie nyt Hornaan, kuolohon.
Kuitenkin Sulle kannan kauneimpain
nää helmet, simpukoiksi siintynehet
mudassa, vaan ei mutaan kiintynehet,
kun Sua kiittää ne nyt kivustain.
Ne ota! Mies jo mielipuoli lien,
mut uskon Jumalaan. Sun jalkais juureen
ne lasken, kuljen hiljaisuuteen suureen,
mut myötä sinne hirmumyrskyn vien.
Madonna! Rauhaa Sulta rukoilen,
lepoa, lempeyttä hetken verran,
mua ettet unohtaisi eessä Herran,
vaan oisit mulle päästö syntien.
Elina, Elina, miks hylkäät mun?
Madonna! Elina! Te liette samat,
samojen kunnahien kasvattamat.
Petätte! Pois! Ma heti surmaan Sun!


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.