Maine ja iäisyys

Wikiaineistosta
Maine ja iäisyys.

Kirjoittanut Friedrich Nietzsche
Suom. Aarni Kouta.


2.[muokkaa]

  Se raha, jolla
  koko maailma maksaa,
  on maine
  ma hansikas-käsin käyn rahaan siihen,
  sitä inhoten jalkaini alla poljen.
  Ken maksua tahtoo?
  Ne, jotka kaupaksi ovat...
  Ken kaupaksi on, käsin tahmein hän tapaa
  maailman kaiken
  kilisevän-kalisevaa mainetta!
– Sa tahdotko ostaa heidät?
he kaikki on kaupaksi.
Mut tarjoa paljon!
kilistä täyttä kukkaroa
– sa pöngität heitä muutoin,
sa pöngität heidän hyveitään...
Ovat kaikki he siveitä.
Hyve, maine – ne sointuvat yhteen.
Niin kauan kuin maailma seisoo
hyve-lörpötyksen he maineen
kilin-kalinalla maksavat,
elo melua tällaista on...
Ma silmissä kaikkien siveiden
olen kernaasti vikapää,
vikapää kaikkiin synteihin suuriin!
Silmissä maineen valtatuomarien
mun kunnianhimoni käärmeeksi muuttuu –,
ma sellaisten joukossa tahdon
ain’ olla alhaisin...
  Se raha, jolla
  koko maailma maksaa,
  on maine –,
  ma hansikas-käsin käyn rahaan siihen,
  sitä inhoten jalkaini alla poljen.


Lähde: Lausuntaohjelmistoa. 1929. Toimittanut Helinä Svensson-Timari. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.