Majatalo

Majatalo. Kirjoittanut Juhani Siljo

Kuin ihmetyttää, oudostaa,

yön jälkeen yön ett’ yhä vain

tuo suihkulähde pulppuaa

all’ ikivanhain vaahterain,

ja yhä yllä kattojen

kuin tuoksu kulkee kuutamo

ja viileydessä ilmojen

vain jatkuu pilvi-karkelo!

Tuo kaikki on, tuo kaikki jää,

– yön vain sä lepäät, matkamies,

niin aamuhämyyn häviää

sun muistos täältä kuten ties.

Ja joskus jälkeen vuotten tuo

viel’ uni ehkä mielehes

tään lähteen, portit, katot nuo,

ja kaiken, mi jäi jälkehes.

Ne loistaa, viittoo viipymään,

kuin outo mies, se kotis ois

– yön yhden suoja, vieras nimeltään

sä enää jot’ et muistaa vois!

Kuink’ ihmetyttää, oudostaa,

yön jälkeen yön ett’ yhä vain

tuo suihkulähde pulppuaa

all’ ikivanhain vaahterain.

4. XI. 17.

Lähde: Siljo, J. 1919: Selvään veteen: runoja ja tunnuslauseita . Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.