Maljain ääressä
| Maljain ääressä. Kirjoittanut Oskar Uotila |
1.
[muokkaa]- Mä tiedän kauniin kaupungin;
- Mennäänkö, veikot, sinne?
- Se kätkee kalleuksia,
- Jotk’ ovat mielihinne.
- Rubiininpuna säihkyvin
- Maljasta siellä hohtaa,
- Ja joka neidon huulilla
- Tuon punahohteen kohtaa.
- Shiraasin naiset hurmaavat
- Mieleenne eikö ennä
- Ja kuulu viini? – Eiköhän
- Miehissä sinne mennä?
2.
[muokkaa]- Rubiininhohde houkan vain
- Saa silmät huikaistuksiin,
- Se meit’ ei, veikot, vietä lain,
- Vaan jääkööt unhoituksiin
- Kaikk’ kalleudet itämaan;
- Me saimme aarteen pohjolaan.
- On aarre meille mieluisin
- Champagnen helminesteet;
- Siis riennä, veikko, riemuihin,
- Luo luotas huolet, esteet.
- Suu maljan on kuin neitosen,
- Se kutsuu meitä myhäillen.
- En usko merest’ olevan
- Kotoisin Kyprislapsen,
- Vaikk’ kuvas aaltovaippahan
- Apelles vaahtohapsen;
- Hän pettyi, veikot, järkiään:
- Maljast’ on lempi syntyään.
- Se tott’ on, veljet, katsokaas:
- Ken maljan kallistaapi,
- Hän pohjukassa nähdä taas
- Tuon vaahtohapsen saapi.
- Siis pohjaan, veikot, pohjahan!
- Jo kuultaa kuva armahan!
3.
[muokkaa]- Käy huuto, että kallistuu
- Yhäti mailman napa –
- Jos tott’ ois, eip’ ois kuiva suu
- Ja maljoissamme rapa;
- Ei, Rheininmaalta juoksahtais
- Luoksemme viinilaito,
- Ja maljoissamme tuoksahtais
- Nyt pyhän äidin maito.[1]
4.
[muokkaa]- «Yö synkkä on ja valo luona Jumalan.»
- Mut valo itsessään on voima humalan;
- Se kirkastavi murheen terhenteitä,
- Aurinkokuntanansa johtain meitä.
- ↑ Unserer lieben Frauen Milch on viinilaji Worms’in
- seuduilla.
Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset: lauluja ja tarinoita. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.