Maljan ääressä
Ulkoasu
Maljan ääressä. Kirjoittanut F. F. Brummer |
- Ken eloni taivaalta varjon,
- Tuon synkeän, pois tavi? Ken?
- Maan päällä niin paljon, niin paljon
- On aihetta murheesehen.
- Mut saatua maljani täyteen
- Sen pohjahan ryypiskelen.
- Näin murheet kuin kiitävän höyteen
- Keveiksi ma lieventelen.
- Ma maljasta onnellisuutta
- Ja intoa, riemua juon.
- Oi, siitäpä unhetta uutta
- Jo ammoin ma tuskille tuon.
- Näin varjot, jos kuinkakin tummat
- Luon purppura loisteesehen,
- Ja taivahan ihmeet ja kummat
- Ne laskeikse maljasehen.
- Jos ystävät joskus mun pettää,
- Ma maljasta ystävän saan.
- Mua krouvarit häijyt kun kettää,
- Suon anteeksi heillekin vaan.
- Ma riemulla rintaani vasten
- Jo sulkisin maailmankin
- Ja mielellä hiljaisten lasten
- Ma kärsin sen kurjuudetkin.
- Kun ihmiset toistansa kalvaa,
- Ma maljaani tyhjentelen.
- Kun ”puhtaatkin” parjaa ja solvaa,
- Ma lauluja luurittelen.
- Jos rikkaana oisin, ma muille
- Tuon heittäsin rikkauden.
- Muun kaiken ma soisinkin heille,
- Pait kultani muiskuja en.
- Vaan kultain, jos hänkin mun hylkää.
- Ma tuostako huolehtimaan?
- En; montapa murheista ylkää
- Sai malja taas riemuitsemaan.
- Näin ruusujen maata ma kuljen
- Ja maljaani kallistaen,
- Ma murheilta rintani suljen
- Vaan taivaista haaveksien.
Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1882: Runoelmia. II. Jyväskylä.