Mansikkatyttö
Ulkoasu
Mansikkatyttö. Kirjoittanut Immi Hellén |
- Ma nousin aamusella
- ja metsään kiiruhdin
- ja kiurun, kertun kanssa
- ma kilvan laulelin –
- hu hei, hu hei, hu hei.
- En ole yksin täällä,
- on puut mun tuttujain,
- on tuttu suvituuli,
- mi huokuu vastahain –
- hu hei, hu hei, hu hei.
- Ja hongat mulle haastaa
- ja männyt nyökkien,
- ja vuorten kaiku vastaa,
- kun laulan riemuiten –
- hu hei, hu hei, hu hei.
- Ma tunnen lehdot lempeet
- ja polut varjokkaat
- ja kukkakummut hempeet
- ja runsaat marjamaat –
- hu hei, hu hei, hu hei.
- Kun parhaan puna-ahon
- ma tuokkoon tyhjennän,
- niin päässä kannon lahon
- ma hiukan levähdän –
- hu hei, hu hei, hu hei.
- Sun rantaas, metsälampi,
- ma kotiin käydä saan,
- näin lienen rikkahampi
- kuin tytär kuninkaan –
- hu hei, hu hei, hu hei.
- Niin sitten kotitiellä
- ma taloon poikkean
- ja metsän herkut siellä
- mä leipään vaihetan –
- hu hei, hu hei, hu hei.
- On niukkaa kotosalla
- kun halla viljan vei,
- vaan uus on laiho kaunis,
- me suotta surra ei –
- hu hei, hu hei, hu hei.
1924.
Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.