Siirry sisältöön

Mansikkatyttö

Wikiaineistosta
Mansikkatyttö.

Kirjoittanut Immi Hellén


Ma nousin aamusella
ja metsään kiiruhdin
ja kiurun, kertun kanssa
ma kilvan laulelin –
hu hei, hu hei, hu hei.
En ole yksin täällä,
on puut mun tuttujain,
on tuttu suvituuli,
mi huokuu vastahain –
hu hei, hu hei, hu hei.
Ja hongat mulle haastaa
ja männyt nyökkien,
ja vuorten kaiku vastaa,
kun laulan riemuiten –
hu hei, hu hei, hu hei.
Ma tunnen lehdot lempeet
ja polut varjokkaat
ja kukkakummut hempeet
ja runsaat marjamaat –
hu hei, hu hei, hu hei.
Kun parhaan puna-ahon
ma tuokkoon tyhjennän,
niin päässä kannon lahon
ma hiukan levähdän –
hu hei, hu hei, hu hei.
Sun rantaas, metsälampi,
ma kotiin käydä saan,
näin lienen rikkahampi
kuin tytär kuninkaan –
hu hei, hu hei, hu hei.
Niin sitten kotitiellä
ma taloon poikkean
ja metsän herkut siellä
mä leipään vaihetan –
hu hei, hu hei, hu hei.
On niukkaa kotosalla
kun halla viljan vei,
vaan uus on laiho kaunis,
me suotta surra ei –
hu hei, hu hei, hu hei.

1924.


Lähde: Hellén, Immi 1930: Lasten runokirja: Suomen pojille ja tytöille omistettu. Valistus, Helsinki.