Marjamatka

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marjamatka.

Kirjoittanut Vilppu Kaukonen


Lapset laumassa menivät,
Hyvillänsä hyppelivät
Tuonne Metsolan mesille,
Ahomaille mansikkahan;
Tuutit tyttöjen käsissä,
Poimurinsa poikasilla, –
Kilvan ai’at kiipesivät,
Sitte tietä sipsuttivat,
Piennarpolkua kävivät,
Ylihyppivät ojasta,
Kevyesti kepsahtivat.
Lämpimästi päivä paistoi,
Loisti aamuaurinkoinen,
Perhot ilmassa iloitsi,
Kuleksivat kukkasissa,
Mehiläiset mettä etsi,
Siman suosijat surisi,
Sirkut puissa sirkuttivat,
Pirskuttivat pikku linnut,
Puro nurmella pulisi,
Pisaroina pirskueli. –
Lapset korpea läheni,
Kulki kuusten siimeksehen;
Hiljaa hiipivät varoen,
Arastellen astelivat.
Tuuli hongissa humisi,
Kuusikossa kuiskaeli.
Metso uljas mellakoitsi,
Kotkottivat koppeloiset.
Teerikarja telmieli,
Salon kummulla kuherti.
Kiihkeästi kokko kiljui.
Viuhkaniska vingahteli. –
Kulki lapset kuusikossa,
Salapolkua samosi.
Aho aukeni etehen,
Kohosi kivinen kenkku.
Marjoista mäki punoitti,
Tuoksui mansikan makua.
Pojat ryhtyi poimimahan,
Tytöt tuuttihin keräsi.
Tuuti tulville tulivat,
Kumpusivat kukkapääksi. –
Lapset kiipesi kivelle,
Kapusivat kalliolle.
Tuuli tukkoa siveli,
Pihkantuoksu tuuvitteli.
Henki metsä hempeyttä,
Hartautta hongat huokui.
Kuului korvesta kohina,
Metsän karjan mellastukset.
Kuret suolla kuikahutti,
Kajahutti kaikuvasti.
Kukkui kummulla käkönen,
Soitti kaihosointuansa.
Takoi tikka tahtiansa,
Palon seivästä sepitti. –
Lapset laskihe kiveltä,
Alas astui kalliolta.
Saapuivat salopolulle,
Kotitielle tepsuttivat.
Kilvan tietä kiiruhtivat,
Matkaa juosten jouvuttivat.
Jopa pirtti pilkoittavi,
Koti kultainen näkyvi.
Veräjällä Halli haukkui,
Portin luona pouskutteli. –
Äiti lapsensa älysi,
Maammo pienet marjamiehet.
Nämä hälle näyttelivät,
Metsän antia osoitti.
Tytöt toivat tuuttisensa,
Pojat marjapuimurinsa.

Vilppu Kaukonen.


Lähde: Uusi Kuvalehti n:o 9 syyskuulla 1894.