Markiisi de Coulanges’ille (19. joulukuuta 1670)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Markiisi de Coulanges’ille.
Pariisissa, perjantaina joulukuun 19 p:nä 1670.
Kirjoittanut Madame de Sévigné
Suom. Joel Lehtonen.


Sitä sopii sanoa pilvistä putoamiseksi, mikä tapahtui eilisiltana Tuileries’sä; mutta täytyy alkaa asia alusta. Te olette iloissanne, riemuissanne, hurmaantunut prinsessan ja hänen autuaan sulhonsa onnesta. Tapaus julkaistiin siis maanantaina, kuten tiedätte. Tiistai meni siitä juteltaessa, sitä ihmeteltäessä, sen johdosta onniteltaessa. Keskiviikkona Mademoiselle teki herra de Lauzunille lahjoituksia, aikoen antaa hänelle arvo- ja kunnianimet, jotka tarvittiin mainita aviosopimuksessa, joka tehtiin samana päivänä. Hän antoi siis hänelle, näin aluksi, neljä ruhtinaskuntaa: ensimmäinen oli Eun kreivikunta, joka on Ranskan ensimmäinen päärikunta ja asettaa omistajansa ensimmäiselle paikalle; sitten tulivat Montpensier’n herttuakunta, jonka arvonimeä hän käytti eilen koko päivän, Saint-Fargeaun herttuakunta ja Chatellerault’n herttuakunta: kaikki nämä arvioidaan kahteenkymmeneenkahteen miljoonaan. Sitten tehtiin aviosopimus, jossa herra de Lauzun otti nimen de Montpensier. Torstaiaamuna, joka oli eilen, Mademoiselle toivoi, että Kuningas allekirjoittaisi sopimuksen, kuten oli sanonut; mutta kello seitsemän aikaan illalla hänen Majesteettinsa, Kuningattaren, Monsieur’n ja useiden partasuiden saatua hänet vakuuttumaan siitä, että tämä juttu vahingoittaisi hänen arvoaan, päätti sen peruuttaa, ja annettuaan kutsua Mademoiselle’in ja herra de Lauzunin luokseen julisti heille, Monsieur Prinssin läsnäollessa, kieltonsa, etteivät he enää saisi uneksiakaan tätä avioliittoa. Herra de Lauzun otti käskyn vastaan kaikella kunnioituksella, täysin alistuen, aivan tyynesti ja sellaisella epätoivolla kuin näin suuri sortuminen ansaitsikin. Mitä Mademoiselle’iin tulee, hän puhkesi luonteensa mukaisesti itkemään, huutamaan, rajuihin tuskanpurkauksiin, ylenmääräisiin valituksiin; ja koko päivään ei hän lähtenyt vuoteestaan eikä syönyt mitään muuta kuin vähän liemiruokia. Siinä kaunis unelma, kaunis romaanin tai tragedian aihe, mutta ennen kaikkea soma juttu, josta voi puhella ja pakinoida loppumattomiin: sitä me täällä teemmekin yötä ja päivää, joka aamu ja ilta, lakkaamatta, äärettömiin. Toivomme, että tekin menettelette samoin, e fra tanto vi bacio le mani.


Lähde: Ranskan kirjallisuuden kultainen kirja. 1934. Toimittanut Anna-Maria Tallgren. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo ja Helsinki.