Markkinamuisto
Ulkoasu
Markkinamuisto. Kirjoittanut Kaarlo Uskela |
- Oli markkinat, ja kadut täynnä kansaa, kalua.
- Rahaa ostoksiin ei ollut, katsomaan ei halua.
- Istuin kotona ja kuulin, kuinka lapset elämöi,
- kadulla ja pihamaalla kauheasti rähinöi.
- Muutenkin he meluavat, huutavat ja määkyvät,
- laulavat ja nauravat ja kirkuvat ja rääkyvät,
- mutta markkinat ne vasta hitonmoisen melun toi:
- joka nulikan nyt suussa jonkinmoinen pilli soi.
- Jollei pillit pian säry, lasten suu oo tukossa,
- ennen iltaa olen kuuro, korvat ovat lukossa.
- Mokomata kohtaloa en mä korvilleni sois,
- siksi lähden markkinoille, karkaan kotoani pois.
- Eläintarhan kautta kuljen – Töölön lahti lemuaa.
- Mäen rinteillä ja teillä hulikaanit remuaa.
- Pirtukauppiaat ne täällä viinaputeleitaan myö;
- muuan pahalla on päällä: kauppatuttavaansa lyö.
- Kadulle mä ehdin, siellä vaikea on kulkea
- väentungoksessa, joka tahtoo tieni sulkea.
- Pakoon kotoani lahdin kirkunata, mutta – voi!
- Täällä vasta kauheasti pienet kummipillit soi.
- Torille mä tulen, missä monenlaist’ on myötävää,
- käytettävää, näytettävää, pidettävää, syötävää.
- Kummipillinmyöjät myöskin ympärinsä käyvät, noi.
- Kauppa sujuu, kauheasti pienet kummipillit soi.
- Sataa hiljallensa, jalat alkaa vähän kastua –
- olen tainnut tungoksessa lätäkköhön astua.
- Satehesta huolimatta katupojat ilakoi;
- monenmoiset instrumentit heidän iloksensa soi.
- Tuolla muuan raskahia raajojansa laahustaa,
- poliisit ne siellä täällä juopuneita raahustaa.
- Yksi mies ei riehuvata juopunutta viedä voi,
- täytyy apua siis saada: poliisinkin pilli soi.
- Väsyneitä raajojani alan kotiin vedellä,
- monenmoiset musikantit perässä ja edellä.
- Tuossa muuan tupertunut rapakossa piehtaroi,
- ympärillään poikajoukko, jonka soittokoneet soi.
- Paljon mull’ ei matkastani liene ollut hyötyä:
- väsyneenä maata menen, illallisen syötyä.
- Mutta vaikk’ on kova uni, nukkua en silti voi:
- korvissani kaiken yötä pienen pillin ääni soi.
- Markkinat jo ovat ohi, pillit ovat pilalla,
- pojilla on toisenmoiset vehkeet niiden tilalla.
- Mutta niiden kirkunata minä unhottaa en voi,
- yhä vielä korvissani pienen pillin ääni soi.
Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.