Siirry sisältöön

Markkinaoikeuden päätös; Gramex ry:n määräävä markkina-asema

Wikiaineistosta
Tälle sivulle ei ole merkitty lähdettä.
Voit auttaa Wikiaineistoa lisäämällä lähteen.
{{{1}}}


Markkinaoikeuden ratkaisu MAO:214/05 käsittelee tekijänoikeusyhdistys Gramex ry:n keräämien tariffien oikeudenmukaisuutta majoitusyrittäjien tapauksessa. Suomessa määräävän markkina-aseman omaava Gramex ry kerää korvausta majoitusyrittäjiltä musiikin esittämisestä asettamiensa tariffien mukaan. Tällöin erilaiset majoitusyrittäjät on oikeuden käytön laajuuden perusteella porrastettu 13 luokkaan huoneiden tai lomamökkien lukumäärän mukaan. Jokaisessa luokassa on kiinteä kuukausittainen euromääräinen korvaus. Yhtä huonetta kohden laskettava Gramex-korvaus oli sitä pienempi, mitä suuremmasta majoitusyrittäjästä on kysymys. Tapauksessa tutkittiin sitä, onko Gramex ry käyttänyt määräävää markkina-asemaansa väärin Kilpailunrajoituslain vastaisesti.

1. Tapauksen taustaa

Esittävien taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeusyhdistys Gramex ry on yksi suomalaisista tekijänoikeusjärjestöistä. (Harenko et al. 2006, 627) Yhdistys on perustettu vuonna 1967 ja se edustaa Suomessa yli 40 000 esittävää taiteilijaa ja äänitteiden tuottajaa sekä palvelee yli 28 000 musiikkia käyttävää yritystä ja yhteisöä. Se valvoo taiteilijoiden ja äänitteiden tuottajien tekijänoikeuslaissa säädettyjä oikeuksia sekä kerää lain mukaisia korvauksia. (Gramex 2007)

Markkinaoikeuden ratkaisu MAO:214/05 käsittelee Gramex ry:n tariffien oikeudenmukaisuutta erään majoitusyrittäjän tapauksessa. Gramex ry kerää korvausta majoitusyrittäjiltä musiikin esittämisestä asettamiensa tariffien mukaan. Tällöin erilaiset majoitusyrittäjät on oikeuden käytön laajuuden perusteella porrastettu 13 luokkaan huoneiden/lomamökkien lukumäärän mukaan. Jokaisessa luokassa on kiinteä kuukausittainen euromääräinen korvaus. Tariffi on porrastettu siten, että Gramex-korvaus on pienimmillään 9,57 euroa kuukaudessa, kun majoitusyrittäjän huoneiden/lomamökkien lukumäärä on 1-10, ja suurimmillaan 110,54 euroa, kun huoneita/lomamökkejä on enemmän kuin 500. Näin ollen huonetta kohden laskettava Gramex-korvaus on sitä pienempi, mitä suuremmasta majoitusyrittäjästä on kysymys. Matkailuyrittäjä X teki 5.12.2002 kilpailuvirastolle toimenpidepyynnön Gramex ry:n majoitusyrittäjiä koskevasta tariffista. X:n mukaan tariffi on pieniä matkailuyrittäjiä syrjivä ja kohtuuton, sillä hän joutuu maksamaan yhden radiolla ja televisiolla varustetun lomamökin osalta Gramex-korvausta 114,84 euroa vuodessa.

2. Kilpailuviraston ratkaisu

Kilpailuvirasto antoi ratkaisun toimenpidepyyntöön 27.2.2004, jonka mukaan sen tehtävänä ei ole määrätä elinkeinonharjoittajien markkinoilla hyödykkeestä perimää ”oikeaa” tai ylintä sallittua hintaa. Laissa kilpailunrajoituksista (480/1992) tarkoitetun kohtuuttoman hinnan tunnusmerkistöt eivät Kilpailuviraston mukaan tässä tapauksessa täyttyneet. Kilpailunrajoituslaissa tarkoitettu kohtuuttoman korkean hinnoittelu on pidetty sellaisena, että elinkeinonharjoittajan soveltamat hinnat ylittävät selkeästi hyväksyttävänä pidettävän rajan. Kilpailuvirasto on katsonut, ettei toimenpidepyynnön tekijä ole esittänyt eikä näyttönä ole esitetty sellaista tietoa, jonka perusteella Gramexin majoitusyrittäjiä koskevan tariffin olisi katsottava olevan kilpailunrajoituslain 7 §:n (480/1992) vastainen. Perusteluina olivat mm. se, että Gramexin majoitusyrittäjiä koskeva tariffi rakentuu majoitustilojen ja käyttökuukausien määrälle, joten tariffin mukaisen korvauksen määrään vaikuttavat toiminnan laajuus sekä musiikin käyttämisen määrä. Kilpailuvirasto katsoi, että verrattuna aikaisempiin tekijänoikeustariffeja käsitteleviin kilpailuoikeudellisiin tapauksiin kysymyksessä olevaa tariffia ei voida pitää kohtuuttomana ja katsoi, ettei toimenpidepyyntö anna aihetta jatkotoimenpiteisiin ja poisti asian käsittelystä.

3. Markkinaoikeuden ratkaisu

Matkailuyrittäjä X vaati Markkinaoikeutta kumoamaan Kilpailuviraston päätöksen sekä määräämään Gramexin muuttamaan tariffiluokitteluun perustuvaa hinnoittelua siten, että musiikin käytöstä maksettava korvaus/huone olisi sama kaikille elinkeinonharjoittajille. Markkinaoikeus kumosi päätöksellään MAO:214/05 Kilpailuviraston 27.2.2004 antaman päätöksen. Markkinaoikeus perusteli päätöstään mm. sillä, että Gramexilla on aikaisempien oikeustapausten perusteella (ks. esim. MAO: 156/03) tosiasiallinen monopoli säveltaiteen tekijänoikeuksien kollektiivisessa hallinnoinnissa Suomessa. Tästä syystä kilpailuvirasto on päätynyt siihen, että Gramexin toimintaa tulee tarkastella määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellon näkökulmasta kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaisesti. Markkinaoikeuden mukaan Gramex on voinut sinällään määritellä tariffin perusteeksi oikeuden hyödyntämisen laajuuden eikä löytänyt syitä, jotka tekisivät tariffista kohtuuttoman. Huomioon ottaen, että tariffi on koskenut esittäville taiteilijoille ja äänitteen tuottajille maksettavaa tekijänoikeuslain 47 §:n mukaista korvausta, markkinaoikeus katsoo, että kyseinen lähtökohta on ollut kilpailuoikeudellisesti tarkasteltuna perusteltu.


Vaikka tariffi itsessään oli Markkinaoikeuden päätöksen mukaan kohtuullinen, se päätti, että tapaus palautetaan Kilpailuviraston käsittelyyn. Syyksi mainittiin se, että laissa kilpailurajoituksista (12 §:n 1 momentti) sanotaan, että Kilpailuviraston tulee selvittää kilpailunrajoituksia ja niiden vaikutuksia. Markkinaoikeuden mukaan Kilpailuvirasto ei ole tarkastellut Gramexin tariffiluokassa 1-10 huonetta/lomamökkiä Gramexin muissa luokissa perimiin tariffeihin, joka olisi voinut merkitä kilpailunrajoituslain 7 §:n 4 kohdan tarkoittamalla tavalla kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista. Markkinaoikeuden mukaan Kilpailuvirasto ei ole riittävällä tarkkuudella selvittänyt, onko Gramexin hinnoittelun katsottava merkinneen kohtuuttoman hinnoittelukäytännön soveltamista, jos otetaan huomioon kaikki hinnoitteluun vaikuttaneet kilpailuoikeudellisesti relevantit seikat. Asia palautettiin Kilpailuvirastoon tältä osin uudelleen käsiteltäväksi.

4. Oikeudelliset kysymykset 4.1 Määräävä markkina-asema

Ensimmäinen Markkinaoikeuden ratkaistava oikeudellinen kysymys tuli esiin jo Kilpailuviraston päätöksessä. Ensin on tarkasteltava, onko määräävän markkinaosuuden omaava yhdistys toiminut kilpailunrajoituslain mukaisesti. Korkea markkinaosuus viittaa usein määräävään markkinaosuuteen ja oikeuden oli tutkittava Gramexin markkinaosuus. Yrityksellä oletetaan olevan määräävä markkinaosuus, jos sillä on vähintään 40 %:n markkinaosuus relevanteista markkinoista. (Huopalainen et al. 1998, 88) Sinälläänhän määräävä markkinaosuus ei ole lain vastaista, vaan sen väärinkäyttö kilpailunrajoituslain 7 §:n mukaisesti. Gramexin määräävä markkinaosuus on todettu jo aikaisemmissa oikeustapauksissa. (ks. esim. MAO: 156/03) Tämän tapauksen kannalta 7 §:n 4 kohta on relevantti eli jos kauppakumppaneiden samanlaisiin suorituksiin sovelletaan erilaisia ehtoja siten, että kauppakumppanit asetetaan epäedulliseen kilpailuasemaan, voidaan tämä katsoa kilpailunrajoituslain vastaiseksi. Tästä voidaan määrätä myös erityinen seuraamusmaksu. (ks. HE 162/1991)

4.2 Tariffien keräämisen perusteet

Markkinaoikeus tutki myös Gramexin tariffien keräämisen perusteita ja niiden porrastusta ja niihin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä. Tutkittiin esimerkiksi oikeuden laajuutta ja sitä, mihin perustuen tariffi oli määrätty, tässä siis porrastus huoneluvun mukaan. Toisaalta tapauksen takaa voidaan löytää myös muunlaisia oikeuskysymyksiä. Mikä antaa Gramexille oikeuden kerätä majoitusyrittäjiltä maksuja? Tällaiselle sopimuslisenssi-järjestelmälle (HE 28/2004) on luonteenomaista, että teosten hyväksikäytöstä sopii käyttäjien kanssa järjestö, joka ei edusta kaikkia tekijöitä, mutta joka on tehnyt sopimuksen alan teosten käytöstä. Kyse on tietyllä tapaa vapaaehtoisen lisenssin ja pakkolisenssin välimuodosta: järjestö, tässä Gramex, myöntää edustamiensa tekijöiden osalta lisenssin, jolla on pakkolisenssin luonne. (Haarman 2005, 227) Tekijänoikeuslain 47 § on tulkittu siis olevan pakkolisenssisäännös. Tällä tarkoitetaan sitä, että äänitallenteiden käyttäminen on sallittua suoraan lain nojalla, mutta käyttämisestä on suoritettava korvaus. Lakia uudistettaessa 1991 otettiin huomioon, että tuottajat ja esittäjät olivat järjestäytyneet valvomaan oikeuksiaan Gramexin kautta. (Harenko et al. 2006, 390-391)

4.3 Tekijänoikeuden hinnoittelu

Markkinaoikeuden päätöksessä MAO:214/05 sanotaan, että määräävässä markkina-asemassa olevan elinkeinonharjoittajan hinnoittelua tarkastellaan kilpailuoikeudessa yleensä kyseessä olevan tavaran tai palvelun tuotantokustannusten perusteella, jolloin verrataan kyseisiä kustannuksia elinkeinonharjoittajan hinnoitteluun eri asiakkaille. Tässä tapauksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös se, että kyseessä olivat immateriaalioikeudet eli tekijänoikeus ja sen hinnoittelu. Immateriaalioikeuksien hinnoittelu on hankalaa, jos ei mahdotonta esimerkiksi tuotantokustannusten perusteella. Kyseessä on kuitenkin tekijän luovuutta vaativa teos tai muu vastaava ja tekijänoikeuksien hinnoittelu perustuu osin käyttäjän käytöstä saamaan hyötyyn ja tällöin juuri teosten ja teoskappaleiden hyödyntämisestä saavutettu hyöty (tai myös säästyneet kustannukset) on relevantti tekijä hinnoittelussa. (Gramex ryn lausunto Opetusministeriölle 2007) Tällöin valmistuskustannukset taas eivät ole kovin relevantteja. Näin ollen määräävässä markkina-asemassa olevan yhdistyksen määrittelemän tariffin kohtuullisuuden arviointi erityisesti tekijänoikeuksien tapauksessa on oikeudellisesti haastavaa.

Tärkeimmän oikeuskysymyksen voidaan katsoa liittyvän tässä tapauksessa määräävässä markkina-asemassa olevan yhdistyksen markkinavoiman käyttöön, eli perikö Gramex tasapuolisesti ja kohtuullisesti kaikilta majoitusyrittäjiltä tekijänoikeusmaksuja vai oliko sen hinnoittelu pienien yritysten kannalta kohtuutonta ja kilpailua vääristävää. Aikaisemmin kilpailuviranomaisten käsiteltävänä on Suomessa ollut vain muutamia immateriaalioikeuteen liittyviä tapauksia (ks. esim. MAO: 156/03), joissa määräävän markkina-aseman väärinkäyttö olisi ollut esillä. (Haarmann 2006, 364-365) Tähän perustuen myös Markkinaoikeuden sekä Kilpailuviraston päätöksillä tässä tapauksessa on ollut ohjausvaikutusta, koska niiden perusteella myös tekijänoikeusjärjestöt voivat arvioida toimintaansa ja sen oikeudenmukaisuutta, varsinkin asetettujen tariffien osalta. Näin onkin osittain käynyt, sillä nykyinen Gramexin alin tariffiporras on 1-5 lomahuonetta, eikä veloitusta peritä, jos kyseisellä matkailuyrittäjällä on enintään kolme lomahuonetta. (Gramex 2007).

5. Oikeudelliset kysymykset

Voidaan toki ajatella, että taiteilijat voivat periaatteessa hinnoitella teoksensa miten haluavat, mutta toisaalta on otettava huomioon myös kysyntä. Koska Gramex toimii määräävän markkinaosuuden voimin tariffien asettajana ja näin sillä on markkinavoimaa, voi se halutessaan asettaa tariffit niin, että sen edustamat henkilöt siitä eniten hyötyvät. Toki laki kilpailunrajoituksista rajaa tätä oikeutta, mutta todellisen ja oikeutetun sekä kohtuuttoman hinnan arviointi on erittäin haastavaa. Tekijänoikeutta on kritisoitu siitä, että sen painopiste ei ole enää teoksissa tai tekijässä, vaan lähinnä tuottajissa, joita tekijänoikeus hyödyttää. (Leppämäki 2006, 56) Gramexin tapauksen oikeusohjeita pohtiessa tulee mieleen, että oikeusohjeena on katsottu olevan ennemminkin määräävän markkina-aseman kilpailua vääristävä vaikutus ja sen estäminen kuin tekijänoikeutta koskevat oikeusohjeet.

LÄHTEET

Gramex ry. 2007. [Verkkosivusto] Saatavissa: http://www.gramex.fi/index.php?mid=128. [Viitattu 21.11.2007]

Gramex ry:n lausunto Opetusministeriölle. 2007. [Verkkodokumentti] Tekijänoikeusjärjestelmän arviointi ja tekijänoikeuslainsäädännön kehittäminen 1.3.2007 (Dnro4/670/2007)Saatavissa:http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeuden_kehittaeminen/liitteet/Gramex.pdf [Viitattu 25.11.2007]

Haarman, P-L. 2005. Tekijänoikeus ja lähioikeudet. Talentum; Helsinki.

Haarman, P-L. 2006. Immateriaalioikeus. Talentum; Helsinki.

Hallituksen esitys (HE 162/1991) Eduskunnalle laiksi kilpailunrajoituksista.

Hallituksen esitys (HE 28/2004) Eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja rikoslain 49 luvun muuttamisesta.

Harenko, K., Niiranen, V. Tarkela, P. 2006. Tekijänoikeus - Kommentaari ja käsikirja. WSOYpro, Helsinki.

Huopalainen, T. Händelin, M. Keturi, K. Luostarinen, J. 1998. Kilpailuoikeuden käsikirja. Edita, Helsinki.

Kilpailuviraston ratkaisu 27.2.2004 (Dnro 1127/61/02).

Laki kilpailunrajoituksista (480/1992).

Leppämäki, L. 2006. Tekijänoikeuden oikeuttaminen. Väitöskirja. Jyväskulä studies in education, psychology and social research 284, Jyväskylä.

Markkinaoikeuden ratkaisu MAO:214/05.

Tekijänoikeuslaki (404/1961).