Marraskuun yössä

Marraskuun yössä Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Joka pisar hyydä,

tuuli, suonissain!

Puhallele vain –

armoas en pyydä!

Kaikki lehdet puista

on jo varisseet.

Kaikk’ on hyljänneet.

Suvea en muista.

Viime toivo kuolla

kun nyt jaksais pois,

hyvä maata ois

meressä mun tuolla

tovereina laivat

mustat, nukkuvat.

Vesi polttavat

viihdyttäisi vaivat.

Kaipaisinko muuta –

yö niin kirkas on!

Alta aallokon

katselisin kuuta,

yksinäisen, kurjan

kylmää ystävää,

tuskan näkijää

lohduttoman, hurjan.

Kuinka monta, monta

on se nähnytkään

maata kiertäissään

tuskaa lohdutonta!

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1931: Velka elämälle: runoja. WSOY, Porvoo.