Martti ja kissi
Ulkoasu
Martti ja kissi. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Pien’ Martti äidin vierellä
- on vuoteen lämpimissä,
- on vaiva vaikee pienellä,
- ei rauhaa saa hän missään.
- Juur’ uneen päähyt kallistuu
- ja painuu luomi raukee,
- taas tuskihinsa havahtuu
- ja sinisilmä aukee.
- Vastikään äidin rinnalla
- sai parhaan lääkejuoman,
- ja hetkeks’ lepo makea
- on unetarten tuoma.
- Ei kauan kestä unonen
- se hertas, makeainen,
- pois vatsavaivat häätää sen,
- jo itkee pienokainen.
- Ei muuta äiti neuvoa
- nyt keksi kullan suhteen,
- kuin kantaa käsivarrella
- sen pitkän iltapuhteen.
- Hän astuu, astuu laulellen –
- jos voisi tuskat poistaa!
- Jo kuuhut nousee taivaallen
- ja yönkin tähdet loistaa.
- Vaan viihdytellen pienoista
- jo uupuu käsi, jalka
- ja uutta unikeinoa
- hän etsiskellä alkaa.
- Hän hiljaa pikku nupukan
- nyt verkkokiikkuun kantaa,
- käy itse sohvan nurkkahan,
- ja nauha vauhdin antaa.
- Käy kaikki hyvin hetkisen,
- vaan saapuu unetarkin.
- Jo painuu silmät umpehen
- ja nukkuu äiti Martin.
- On mieli vapaa huolestaan,
- on armas öinen rauha,
- vaan silloin liukuu lattiaan
- myös verkkokiikun nauha.
- Vaan viimein ruusuin, kukkasin
- jo idän ääret hohtaa,
- ja ikkunata kamarin
- ens’ päivänsäde kohtaa.
- Ja kamarinpa nurkassa
- pien’ kissi vielä nukkuu.
- On päivän kerä korkeella
- ja käki puussa kukkuu.
- Jo herää pikku mirrinen,
- kun päivä silmiin paistaa,
- se unta juuri näkihen
- niin ihmeen ihanaista.
- Se auringolle harmistuu,
- kun herätti näin varhain.
- Nyt tositoimiin valmistuu
- se jälkeen unten harhain.
- Vaan hörhökorvin kuunnellen
- se äkkää itkun lapsen,
- se hyökkää verkkokiikullen
- ja lasta lohdutaksen.
- Se verkon nuoraan kiepsahtaa
- ja tekee ilmaretken,
- ja hui ja hei, se huristaa
- näin saaden hauskan hetken.
- Huhei, nyt ylös, alaskin
- jo verkko huimaan kiikkuu,
- ja pikku mirrin sääretkin
- ne liukkahasti liikkuu.
- Ja Marttipoika rauhoittuu
- ja jokelluksen alkaa,
- sen käypi hymyyn pikku suu,
- hän nostaa pientä jalkaa.
- Hän sitten jalkoterähän
- käy kiinni sormin somin,
- saa siten leikin käymähän
- hän neuvoin aivan omin.
- Nyt nukkuu äiti herttaisin,
- kun kissi nykii nauhaa.
- Ja Martin vatsatautikin
- saa siitä vihdoin rauhaa.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.