Matkailijat näkevät tavattoman suuren hylkeen sekä jääkarhun, joka uhkaavaisena lähestyy heitä

Matkailijat näkevät tavattoman suuren hylkeen sekä jääkarhun, joka uhkaavaisena lähestyy heitä. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Ihailevat matkamiehet

ensin kummaa näköalaa,

sitten heidän sydämensä

ruokaa ynnä juomaa halaa.

Loppueväitään he siksi

istuu syömään vieretyksin,

mutta huomaavatkin kohta,

etteivät he ole yksin.

Katsehensa kun he luovat

laajan jäisen lautan kylkeen,

kellivän he huomaa siellä

suunnattoman suuren hylkeen.

Tuumailevat, että eläin

tuo ei liene vaarallinen,

kun sen katse on niin kaunis,

ikävöivä, ihmeellinen.

Näky kumma lautan laitaan

toisen sitten silmät johti,

karhu valkea näet suoraan

tallusteli heitä kohti.

Virkkoi kissa: »Paras, että

tuota emme liki päästä,

jos se kimppuhumme pääsee,

ei se varmaan meitä säästä.»

Silloin karhu onkin aivan

matkaajain jo kintereillä,

niin ett’ onpa tavallista

kiivaampi nyt kiire heillä.

Kissa lentolaivaan laukkaa,

jäljessä sen seuraa lapset,

tuulessa vain hulmahtavat

silloin matkamiesten hapset.

Kohta taasen on se laiva

ilmassa jo korkealla,

avosuin vain seisoo karhu

töllistelien nyt sen alla.

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.