Matkamuistelma

Matkamuistelma Kirjoittanut Eino Leino

Neidon norjan ma näin, ken oli, tiedä en!

En oo koskahan myös häntä mä löytänyt.

Kerran näin hänet vain; aina sen muistanen.

Kuljin tietä mä niin, hankea hiihtelin,

päivyt talvinen loi maille se varjoja.

Jouduin kääntehesen tien salokorpisen,

neiden käyvän mä näin kuin kesäpäivyen.

Talven pakkanen tuo loi punan poskien,

taivas kirkasna toi rintahan rauhoa,

varjot honkien taas kulmille tummoa,

silmäin synkän yön loi oma mieleni.

Tuntui rinnassa mun paistetta päivyen,

tuulet poistaneet kun pilvet on eestä sen.

Katsoin häntä ma vain, läyleni mieleni.

Kuulin kapsehen nyt äkkiä tiellä mä,

orhin oivan ma näin, korjassa sankarin

uljaan niinkuin vuo Vuoksen on vuolahin,

kauniin niinkuin lie kuusonen kankahan.

Neidon kanssa hän näin tien hävis mutkahan.

Tuntui niinkuin yö taas sydänseutuni

varjoon verhonnut ois, riemuni raukesi!

Ken lie neitonen tuo ollunna kaunoinen?

Kerran näin hänet vain, aina sen muistanen.

Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.