Meerille taivaassa (1916)
| Meerille taivaassa Kirjoittanut Robert Burns |
- Sa viime tähti, kalvas koi,
- mi hymyin vilkut aamuin ain,
- nyt sätees taas sen päivän toi,
- mi Meerin riisti rinnoiltain.
- Oi, Meeri, henki häipynyt,
- miss’ asut tuolla väikkeessäs?
- Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,
- nää murheet kuulla ystäväs?
- Kuink’ unhottaisin päivän tuon
- ja Ayrin armaat siimehet,
- kun liiton teimme luona vuon:
- oi, eronhetket kaihoiset!
- Ei ikiaikain kulkuhun
- nuo riemuin muistot häivy pois,
- sun kuvas, viime suukkos sun! –
- Ken viimeiseks sen luullut ois?
- Ayr solui, hiekkaan loiskahtain,
- sen kätki viidat metsämaan,
- ja koivut, kukat pihlajain
- loi sulo seutuun tuoksujaan.
- Liversi linnut, lempi soi,
- jäi kielot riemuin vuoteekses; –
- oi, liian joutuin lännen koi
- toi hetket illan mielehes!
- Nuo maisemat ma aina nään,
- visusti vaalin muiston tuon!
- Oi, mieleen yhä syvempään
- se uurtuu vain, kuin uoma vuon!
- Sä Meeri, henki häipynyt,
- miss’ asut tuolla väikkeessäs?
- Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,
- nää murheet kuulla ystäväs?
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.