Meerille taivaassa (1918)

Meerille taivaassa. Kirjoittanut Robert Burns

Kirjoitettu Meeri Campbellin kuoleman kolmantena vuosipäivänä. Kohtaus, johon runoilija viittaa, tapahtui toukokuulla Ayr-virran rannalla, missä lempivät olivat koko päivän yhdessä. Meerin oli määrä seuraavana päivänä lähteä sukulaistensa luo Ylämaan länsi-osaan, jäädäkseen toistaiseksi sinne ja hankkiakseen itsellensä jonkinlaista vaatevarastoa avioliiton solmiamista varten. Lempivät asettuivat kummallekin puolen pientä puroa, pesivät kätensä ja vannoivat sormet runoilijan lahjoittaman raamatun päällä toisilleen uskollisuutta, niin kauan kuin Montgomeryn hongikkorinteet vihannoivat ja purossa vesi virtasi. Paikkakunnan maalaisväestö osoittaa vieläkin orapihlajaa, jonka alla lemmityt olivat istuneet. Paluumatkallaan Ylämaasta lokakuulla Meeri sairastui kuumeeseen ja kuoli äkkiarvaamatta Greenockissa v. 1786. Myöhemmin on hänelle hautakivi pystytetty. Albert Träger lausuu: ”Burns lempii maitotyttöä ja kohottaa halpasäätyisen lemmittynsä Tasson prinsessa Leonoran ja Byronin kreivitär Therese Quicciolin rinnalle, ja ylväs, rikas Englanti pystyttää v. 1842 muistokiven köyhän tytön haudalle”.

Sä viime tähti, kalvas koi,

mi hymyin vilkut aamuin ain,

nyt sätees taas sen päivän toi,

mi Meerin riisti rinnoiltain.

Oi, Meeri, henki häipynyt,

miss’ asut tuolla väikkeessäs?

Mun, vaisun, voitko nähdä nyt,

nää murheet kuulla ystäväs?

Kuink’ unhottaisin päivän tuon

ja Ayrin armaat siimehet,

kun liiton teimme luona vuon:

oi, eronhetket kaihoiset!

Ei ikiaikain kulkuhun

nuo riemuin muistot häivy pois,

sun kuvas, viime suukkos sun! –

Ken viimeiseks sen luullut ois?

Ayr solui, hiekkaan loiskahtain,

sen kätki viidat metsämaan,

ja koivut, kukat pihlajain

loi sulo seutuun tuoksujaan.

Liversi linnut, lempi soi,

jäi kielot kainot patjoikses; –

oi, liian joutuin lännen koi

toi hetket illan mielehes!

Nuo maisemat ma aina nään,

visusti vaalin muiston tuon!

Oi mieleen yhä syvempään

se uurtuu vain, kuin uoma vuon!

Sä Meeri, henki häipynyt,

miss’ asut tuolla väikkeessäs?

Mun vaisun, voitko nähdä nyt,

nää murheet kuulla ystäväs?

Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.