Mehiläinen ja kyyhkynen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mehiläinen ja kyyhkynen

Kirjoittanut Anna Maria Lenngren
Ruotsinkielinen alkuteos Biet och dufvan.


Purohon putos mehiläinen,
mut tuonpa huomas kyyhkyläinen.
Hän, surkutellen sydämestä,
lens’ puuhun oitis nopeaan
ja pienen lehden lehväksestä
pudotti veteen noukallaan
lautaksi pikku elävällen,
se että pääsis maalle jällen.
Kun sitten kerran kyyhkynen
lens’ illal’ lehdon siimeeseen
ja kukers’ siellä iloksensa,
oksalla istuin yksinään,
niin metsämiespä pyssyään
ojensi, häntä tappaaksensa.
Mut siihen mehiläinen lensi
ja käteen pistämähän ensi,
ett’ tuntui kipeätä tekevän.
Pau! luoti lähti nyt – mut syrjähän.
Pelastuneena kyyhky lens’. – Mun ystäväin!
Kas, hyvän teko palkkahan aina näin.

Skalde-Försök, 1819, suomeksi Luonnon kirjassa. Suomennos kuten edellisessä runossa. Luonnon kirja, 1856; J. Bäckvallin suomennos 1860; P. Cajanderin tarkistus 1888.


Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.