Mehiläinen ja kyyhkynen
| Mehiläinen ja kyyhkynen Kirjoittanut Anna Maria Lenngren |
| Ruotsinkielinen alkuteos Biet och dufvan. |
- Purohon putos mehiläinen,
- mut tuonpa huomas kyyhkyläinen.
- Hän, surkutellen sydämestä,
- lens’ puuhun oitis nopeaan
- ja pienen lehden lehväksestä
- pudotti veteen noukallaan
- lautaksi pikku elävällen,
- se että pääsis maalle jällen.
- Kun sitten kerran kyyhkynen
- lens’ illal’ lehdon siimeeseen
- ja kukers’ siellä iloksensa,
- oksalla istuin yksinään,
- niin metsämiespä pyssyään
- ojensi, häntä tappaaksensa.
- Mut siihen mehiläinen lensi
- ja käteen pistämähän ensi,
- ett’ tuntui kipeätä tekevän.
- Pau! luoti lähti nyt – mut syrjähän.
- Pelastuneena kyyhky lens’. – Mun ystäväin!
- Kas, hyvän teko palkkahan aina näin.
Skalde-Försök, 1819, suomeksi Luonnon kirjassa. Suomennos kuten edellisessä runossa. Luonnon kirja, 1856; J. Bäckvallin suomennos 1860; P. Cajanderin tarkistus 1888.
Lähde: Lausuntarunoja nuorelle väelle: lausuntaohjeita ja 250 lausuttavaa runoa. 1958. Neljäs painos. Toimittaneet Eero Salola ja Eino Keskinen. Somistanut G. Paaer. Osakeyhtiö Valistus, Helsinki.