Mehiläiselle!

Wikiaineistosta
Mehiläiselle!

Kirjoittanut Erik Bisi


Mehiläinen on nyt meille,
Suvilintu Suomalainen,
Hetimiten Helsingistä
Luvattuna lentämähän,
Tänä upo uunna vuonna.
Sille saanemme sanoa,
Täältä Pohjolan periltä,
Pitkästä pimentolasta,
Tosi onnen toivotukset:
Jotta kun alkaapi elonsa,
Luonnollisen liikkeensä
Talven ankaran ajalla,
Parahilla pakkasilla;
Kasvakohon kaikinruolin,
Kuvan kaiken kestäväksi,
Ulkoakin urheaksi,
Niinkun vaka Väinämöinen,
Iso seppo Ilmarinen,
Ynnä myöskin monta muuta
Ukkoa esi-isistä,
Jotk’ ei säitä säikkynehet,
Pelännehet pakkasia,
Vaikka samovat saloja,
Ajoivat lumipalloja
Kaiket talvet taipalia
Täällä Pohjolan perillä,
Lapin raukoilla rajoilla.
Kesät soutivat sotia,
Tasapäitä tappeluita
Pohjan myrskyisen merellä.
Näinpä soisimme sinunki,
Mehiläinen! miehistyvän,
Ettes värisis viluja,
Vasta-tuulia tulisis,
Joita tulet tuntemahan,
Lähdettyäs kulkemahan
Poikki pitkin Pohjolata,
Sekä suurta Suomenmaata.
Ota päälles oiva turkki,
Saatkos sarkanen levätti,
Muu pukuki mukainen,
Vyösi vyöllesi vetase,
Reuhka päähäsi parahin,
Karva-kinttahat käsiisi;
Taidatki tareta tulla
Meidän tuhmien tulille,
Talvisille tanhuville,
Meille onnen oppahaksi,
Opin oivan antajaksi.
Soisin saapasi sijoa
Meidän tuhmien tykönä,
Pimiöissä pirtissämme,
Tuvissamme tuhrukoissa,
Joiss’ ovat ikkunat alati
Pahoin jäässä pakkasilla;
Vielä on savua sisällä
Laipiosta laattiahan,
Jott’ ei totta toisinansa
Kaikki tunne toisiansa,
Ihmeheksi itsiänsä.
Sikamoista muuki siisti,
Puolittain on puhtauskin
Sumeassa ”Sotkulassa”.
Silläpä sokeuvat silmät,
Korvat kuuroiksi tulevat,
Äly, tolkku taukoaavi,
Monenki polosen päässä.
Kuinka sille silmitönnä
Katsoa kukahan näkisi,
Miten kuuro kuulteleevi,
Kun on korvat kuulotonna?
Eikä äijeä älyä,
Tule tointa tolkutonna,
Kun äly on änkistynyt,
Hyvän valon hyljättyä.
Sitten synkässä sumussa
Eksyyvi ihminen isosti,
Synnin teille synkiöille,
Johon on syytä synnyttyä
Joka poikasen povessa
Sekä myöskin neitosissa,
Kaiken kansan turmiossa,
Paloviina vimman tuova,
Monen miehen juhla-juoma
Turmeleevi miesten naamat,
Jotka siitä surman saavat,
Eli tuimat tunnon haavat.
Näille vanhoille vioille,
Tarttuville tautiloille
Mehiläinen mettä kanna
Eli semmoista simoa,
Joka paisehet parantas,
Taudit tekis terveeksi.
Kasta siipesi simassa,
Sivo niillä silmiämme,
Kostuttele korviamme,
Että ne elossa tässä,
Opin oikian ajassa,
Aikanansa aukiaisit,
Näkemähän, kuulemahan
Valkeuden vaatimukset,
Vaatimukset vaikutukset,
Jotka Suomemme suloksi,
Ihmiskuntamme iloksi
Enetkööt ja eestyköhöt
Nousevassa nuorisossa,
Kasvavassa kansassamme.
Vielä lauluni lopuksi
Kehottaa sanalla saanen,
Muutamalla muistutella
Suomen suurta nuorisota,
Punaposki poikasia,
Naurusuita neitosia,
Itsekunkin ostamahan
Mehiläisen meidän linnun,
Huviksenne Helsingistä,
Jota jouto-aikoinanne
Lukisitte, laulasitte,
Katseleisitte kuvia,
Joita pannahan paraita,
Moniakin muinosia
Ennen olletten urosten,
Suurten Suomen sankaritten,
Sekä naisten naamojakin,
Meille katsoa kuvata,
Nähdä meidän mieliksemme.

E[rik]. B[isi].


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia 29.1.1859.