Meikäläisille Runoniekoille
Ulkoasu
Meikäläisille Runoniekoille. Kirjoittanut Frans Jakob Chydenius |
- Somastipa muinen Väinämöinen soitti;
- Ei ollut kuka hänen lauluissa voitti.
- Ensin hän uros oli Suomalainen.
- Kanteletta sormilla soittavainen.
- Aik’ oli kultainen laululla silloin,
- Väinämöisen iloitessa soitolla illoin.
- Kalevalan- kirjat ja Kantetetar- laulut
- Aijoista niist’ ovat näytin- taulut.
- Taulut ovat hivunehet himmiöiksi,
- Näyttävät niinäkin mainio- töiksi.
- Miks emme taida nykyhiset poijat
- Laulella niinkuin Väinölän voijat?
- Väinölässä Suomell’ oli armokin suuri;
- Nyt sitä pilkkana pidetähän juuri.
- Isä istu Väinölässä poikansa kanssa,
- Suomeksi sovitellen mielalojansa.
- Meillä nyt ukot sen jo metelitä suovat,
- Lapset ne vieraita virsiä luovat.
- Sorrettuna ei soi suomen- kieli
- Niinkuin tahtoisi runoniekan mieli.
- Joska vielä tulisivat aijat toiset
- Suomelle suurelle entisien moiset!
- Jos vielä ylhäiset alhaisten kanssa,
- Suusta suuhun puhuisivat suomeansa!
- Silloin me laihat nyt laulajat raukat
- Suomelta saisimme kätten paukat.
- Toivossa siksipä toisillemme
- Soittelemme Kanteletta sorminemme.
–sk.–
Lähde: Maamiehen Ystävä 7.12.1844.