Meillä ja muualla

Meillä ja muualla. Kirjoittanut Seth Heikkilä

Yhteiskunnan ylisillä

Kummastellen kysytään:

Mi nyt kiihko ihmisillä,

Miksi ollaan hädissään,

Miksi mullistaviin toimiin

Rynnistellään yhteisvoimin?

Vastatahan murahtaen:

Proletariaatti vaan –

Se noin, tuulta tavottaen,

Ravistelee kahleitaan;

Se on luokkataistelua –

Voimattomain kamppailua.

Kuka tuolle tunnustaisi

Huomattavan arvon!

Ken ei tuolle naurahtaisi

Aiheetonta touhua!

– Kahleita kun lujitetaan,

Sillä melu taltetaan.

Riistää kun on kerran lupa,

Toisen työstä tuloksen,

Viedään myöskin hengen lupa,

Lupa sanan, aatoksen.

– Lisätään vain ankaruutta,

Lakoistakin vankeutta.

Mutta alikerta, kansa,

Joka näkee pohjempaan,

Tietää toisin asiansa,

Tuntee syynkin touhuntaan,

Käypi siitä vakavaksi,

Tietäin tilan kamalaksi.

Maa on täynnä valitusta,

Ihmiskunta tuskailee,

Kaikki tuntee ahdistusta

Sekasorto uhmailee.

Aik on kypsä – hetki mulla

Yksinvaltiaaksi tulla.

Kadonnut on sopusointi,

Mennyt johdonmukaisuus.

Vain on kurjuus, liikavointi,

Liika, lepo, unteluus.

Valta polkee oikeutta,

Siksi syntyy katkeruutta.

Hätä täällä, hätä siellä,

Kaikkialla valitus.

Kansat käyvät murhemiellä,

Sydämissä ahdistus,

Nälkää köyhä ei nyt vältä.

Työkin kieltään tekijältä.

Isät käyvät neuvotonna

Kurja perhe huolenaan;

Äidit itkee lohdutonna,

Ei voi hoitaa lapsiaan,

Jotka, itkein puutteitansa

Pyytää heidän apuansa.

Äidit kuihtuu, kalvettuupi,

Isäin voimat murtuvat,

Lasten hätä suurentuupi,

Äänempään ne huutavat.

Mutta – kuolkoot, kurjat poisi!

Kukas heitä auttaa voisi!

Yhä syntyy rauhattuutta,

Tilaa muuttaa halutaan,

Elämäisen ehtoisuutta

Sorretuille tahdotaan.

Liike käy jo tarmokasten:

Poies riisto – murha lasten!

Tämä liike yhdistääpi

Kaikki jalot ihmiset,

Heimot vieraat veljittääpi,

Poistaa sodat veriset.

Heikkojen se hätää torjuu,

Haarniskoittu valta horjuu.

Tepukka [Seth Heikkilä].

Lähde: Suvisoihtu. 1901. Työväen Sanomalehti-Osakeyhtiö, Helsinki.