Meitä liitossa
| Meitä liitossa. Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen |
1.
[muokkaa]- Oli kansaa vallan köyhänä
- sekä vailla hengenvaloja.
- Sitä uuvutettiin töissänsä,
- jotta sortui sadat pelloilla,
- muita tehdasmyllyt kalvoi, söi,
- usein koneet murskasi, rikki löi,
- kovin raadellen ihmisten lihat ja luut.
- Usein väsyivät kesken joukot muut.
- Elo tuhanten kuihtui ja häipyi pois
- kuni Suomessa tilaa ei ollunna ois.
- Toki hirveitä hirmuja vastahan
- monen mielessä kiukkua kuohuili.
- Moni tahtoi sortajamaailman
- koko Suomen rannoilta kauvaksi.
- Sitä varten jo sanoja sinkuili:
- heti liittykööt veljet veljiksi,
- heti saakoot joukkoja järjestöön,
- joka sortajat syrjään työntäköön,
- kunnes vapauden aikoja köyhät saa
- sekä kansaa tervettä isänmaa.
- Harvat joukkuet, sortoa poistavat,
- pian valonsa kirkkahat kohotti.
- Valo totuuden heijansa huikeat
- kultasäteillä lennätti kauvaksi:
- joka mökkihin pyrkivät päästä ne
- sekä lohtua viedä köyhille,
- vielä huudon maailman kuuluimman:
- juuri työväki luova on onnelan,
- josta kurjuus ja köyhyys ja sorto on pois,
- jossa veljeys, ihmisyys vallita vois.
- Tuli työväen joukoista tuhannet,
- piti Työmies lehteä lippunaan.
- Heidän innosta sykkivät sydämet,
- kun he löysivät siitä tunteitaan
- sekä aatteensa saatuina sanoiksi,
- ihan präntiksi palstoja pitkälti;
- niissä ohjeet myös suuret ja kuuluisat,
- kuinka poistetaan maailman kurjalat,
- kuinka sorretun saatava pystyyn pää
- sekä luotava ihanne-elämää.
- ”Aha, hengen se hehkua ihanaa!
- Sitä sielumme halaa ja omaksuu!”
- Sitä nuoret ja vanhat janoaa,
- siitä joukkoja uusia innostuu,
- jotta riveihin käyvät ja taisteluun,
- jotta katsovat kansalta rosvottuun
- ylen paljohon kultaan ja rikkauteen
- sekä määräävät: taistoon viimeiseen,
- kunnes kansa omansa taasen saa,
- ja on kaikilla Suomessa isänmaa.
- Hepä työhönsä suurehen riemastui
- sekä levitti innolla lehteään.
- Päivin väsyi ja hiessä orjan ui,
- mutta illoilla ravitsi henkeään.
- Ahmi aatteet ja uusia paljon loi.
- Niitä lehti se ilmoille taasen toi.
- Lähti köyhistä henkeä valoisaa!
- Pyrki luomaan se uutta maailmaa,
- mistä raakalaisvalta ois aivan pois,
- missä, ihmisyys, rakkaus vallita vois.
- Yhä enemmän toimi se viehätti,
- yhä uusia tempasi taisteloon,
- idän puolelta, kaukaa pohjanki
- veti veljiä, siskoja liitostoon,
- jonka lipussa liehuu vapautus
- sekä köyhänkin sorretun oikeus,
- joka tyrannit hirveät kukistaa
- sekä valheita häpeäpaaluun saa,
- joka kerran on siunaus koko maan
- kuni aurinko keväinen loistossaan.
2.
[muokkaa]- Meitä liitossa kymmenet tuhannet
- jo on sisällä rakkaan Suomenmaan.
- Meille vapaat jo välkkyvät tuikkehet,
- jotka kerran suuriksi saatetaan.
- Meillä hiukan jo väistyi sorron yö:
- jo on rajoissa kymmenen raskas työ,
- jotta iltojen rääkkäys pahin on pois.
- Kuinka ihanat ajatkin tulla vois,
- jospa taistohon suureen, huumaavaan
- ehtis kaikki jo sorretut Suomenmaan!
- Nyt jo tuntuu kuin tuulahdus maaliskuun,
- mikä raikkaana, riemuisna tervehtii,
- yhä henkisi: käykää taisteluun,
- tehden urhoina jälkeä ihmeisää
- kuten entiset kumoussankarit,
- jotka uhrasi henkensä kallihit,
- veri hurmeilla katuja kirjaili,
- verin vapauslippunsa kaunisti,
- siten tyrannivaltoja syöksi pois,
- sillä osoitti: vapaus voittaa vois!
- Oipa oi, sinä muistojen maaliskuu,
- mikä verien ruskoissa purppuroit!
- Sinun säteistäs ihmiset innostuu!
- Sinä vapaushetkesi uusia voit!
- Sinä säkenes yhäkin singauta,
- niillä hurmaa suuria joukkoja!
- Salli leimusi loistaa niin ihmeesti,
- että kansat se viehtää liitoksi,
- joka sortajat suuretkin maahan lyö.
- Siten väistäös ihmiskunnan yö!
- Tule, riennä myös Suomemme maaliskuu!
- Helosäteillä kahleita pistä pois!
- Tuhatloistos kunhan kimaltuu,
- paljon jäisiä siteitä murtua vois,
- alta hankien herätä elohon maa,
- pian vehmaina kasvit sen kukoistaa...
- Suvikukkaset ruusuina kaunista sois.
- Kevätlintuset onnesta lauluja lois.
- Veriruusuista kukkisi hautumaa...
- Kansa vapauslauluja kaiuttaa!
- Sinä lehtemme, säihkelö maaliskuun,
- polta pian sa kansamme talvia pois,
- nosta sataset, tuhannet taisteluun,
- jotta auringon aikoja tulla vois,
- jotta vääryys ja valheita katoais
- sekä sortajat vallasta ruhjottais,
- siten kansa sais valtion vapahan,
- jopa köyhät ja orjatkin onnelan,
- minä Suomemme suureksi kohoais
- ihmeruusuna kansojen rusottais!
Lähde: Työmies 24.3.1906.