Meitä liitossa

Wikiaineistosta
Meitä liitossa.

Kirjoittanut Edvard Valpas-Hänninen


1.[muokkaa]

Oli kansaa vallan köyhänä
sekä vailla hengenvaloja.
Sitä uuvutettiin töissänsä,
jotta sortui sadat pelloilla,
muita tehdasmyllyt kalvoi, söi,
usein koneet murskasi, rikki löi,
kovin raadellen ihmisten lihat ja luut.
Usein väsyivät kesken joukot muut.
Elo tuhanten kuihtui ja häipyi pois
kuni Suomessa tilaa ei ollunna ois.
Toki hirveitä hirmuja vastahan
monen mielessä kiukkua kuohuili.
Moni tahtoi sortajamaailman
koko Suomen rannoilta kauvaksi.
Sitä varten jo sanoja sinkuili:
heti liittykööt veljet veljiksi,
heti saakoot joukkoja järjestöön,
joka sortajat syrjään työntäköön,
kunnes vapauden aikoja köyhät saa
sekä kansaa tervettä isänmaa.
Harvat joukkuet, sortoa poistavat,
pian valonsa kirkkahat kohotti.
Valo totuuden heijansa huikeat
kultasäteillä lennätti kauvaksi:
joka mökkihin pyrkivät päästä ne
sekä lohtua viedä köyhille,
vielä huudon maailman kuuluimman:
juuri työväki luova on onnelan,
josta kurjuus ja köyhyys ja sorto on pois,
jossa veljeys, ihmisyys vallita vois.
Tuli työväen joukoista tuhannet,
piti Työmies lehteä lippunaan.
Heidän innosta sykkivät sydämet,
kun he löysivät siitä tunteitaan
sekä aatteensa saatuina sanoiksi,
ihan präntiksi palstoja pitkälti;
niissä ohjeet myös suuret ja kuuluisat,
kuinka poistetaan maailman kurjalat,
kuinka sorretun saatava pystyyn pää
sekä luotava ihanne-elämää.
”Aha, hengen se hehkua ihanaa!
Sitä sielumme halaa ja omaksuu!”
Sitä nuoret ja vanhat janoaa,
siitä joukkoja uusia innostuu,
jotta riveihin käyvät ja taisteluun,
jotta katsovat kansalta rosvottuun
ylen paljohon kultaan ja rikkauteen
sekä määräävät: taistoon viimeiseen,
kunnes kansa omansa taasen saa,
ja on kaikilla Suomessa isänmaa.
Hepä työhönsä suurehen riemastui
sekä levitti innolla lehteään.
Päivin väsyi ja hiessä orjan ui,
mutta illoilla ravitsi henkeään.
Ahmi aatteet ja uusia paljon loi.
Niitä lehti se ilmoille taasen toi.
Lähti köyhistä henkeä valoisaa!
Pyrki luomaan se uutta maailmaa,
mistä raakalaisvalta ois aivan pois,
missä, ihmisyys, rakkaus vallita vois.
Yhä enemmän toimi se viehätti,
yhä uusia tempasi taisteloon,
idän puolelta, kaukaa pohjanki
veti veljiä, siskoja liitostoon,
jonka lipussa liehuu vapautus
sekä köyhänkin sorretun oikeus,
joka tyrannit hirveät kukistaa
sekä valheita häpeäpaaluun saa,
joka kerran on siunaus koko maan
kuni aurinko keväinen loistossaan.

2.[muokkaa]

Meitä liitossa kymmenet tuhannet
jo on sisällä rakkaan Suomenmaan.
Meille vapaat jo välkkyvät tuikkehet,
jotka kerran suuriksi saatetaan.
Meillä hiukan jo väistyi sorron yö:
jo on rajoissa kymmenen raskas työ,
jotta iltojen rääkkäys pahin on pois.
Kuinka ihanat ajatkin tulla vois,
jospa taistohon suureen, huumaavaan
ehtis kaikki jo sorretut Suomenmaan!
Nyt jo tuntuu kuin tuulahdus maaliskuun,
mikä raikkaana, riemuisna tervehtii,
yhä henkisi: käykää taisteluun,
tehden urhoina jälkeä ihmeisää
kuten entiset kumoussankarit,
jotka uhrasi henkensä kallihit,
veri hurmeilla katuja kirjaili,
verin vapauslippunsa kaunisti,
siten tyrannivaltoja syöksi pois,
sillä osoitti: vapaus voittaa vois!
Oipa oi, sinä muistojen maaliskuu,
mikä verien ruskoissa purppuroit!
Sinun säteistäs ihmiset innostuu!
Sinä vapaushetkesi uusia voit!
Sinä säkenes yhäkin singauta,
niillä hurmaa suuria joukkoja!
Salli leimusi loistaa niin ihmeesti,
että kansat se viehtää liitoksi,
joka sortajat suuretkin maahan lyö.
Siten väistäös ihmiskunnan yö!
Tule, riennä myös Suomemme maaliskuu!
Helosäteillä kahleita pistä pois!
Tuhatloistos kunhan kimaltuu,
paljon jäisiä siteitä murtua vois,
alta hankien herätä elohon maa,
pian vehmaina kasvit sen kukoistaa...
Suvikukkaset ruusuina kaunista sois.
Kevätlintuset onnesta lauluja lois.
Veriruusuista kukkisi hautumaa...
Kansa vapauslauluja kaiuttaa!

Sinä lehtemme, säihkelö maaliskuun,
polta pian sa kansamme talvia pois,
nosta sataset, tuhannet taisteluun,
jotta auringon aikoja tulla vois,
jotta vääryys ja valheita katoais
sekä sortajat vallasta ruhjottais,
siten kansa sais valtion vapahan,
jopa köyhät ja orjatkin onnelan,
minä Suomemme suureksi kohoais
ihmeruusuna kansojen rusottais!

–[Valpa]s.


Lähde: Työmies 24.3.1906.