Mellakka kievarin raitilla eräänä syysaamuyönä

Mellakka kievarin raitilla eräänä syysaamuyönä. (Sävel: Undan ur vägen se hur..) Kirjoittanut Larin-Kyösti

Kievari kiltti, no, aukase nyt ukkikulta,

täällä on Puuska ja pari muuta kai,

Tamb... hys, hiljaa Jussi, iske tulta,

Lassi, se tarjoo, kun eilen varsan sai!

       Liekki jo liehuu,...

       nyt on oikein peikkoin yö, –

       ken siellä riehuu

       ja kujassa lyö?

Tienviitan varjossa seisoo tukkimiestä kuusi,

seipäitä viskoo ne saunannurkan taa,

Tamb... voi, kuka siellä avuks huusi?

Lassi on kauhea, kun hän kampittaa,

       iske, ei auta,

       Jukka, Heikki päälle käy,

       suutarin nauta,

       et missään näy?

Hieroja voihkii ja kuistiin hiipi Henna, Taava,

kievari juoksee ja huitoo tapillaan,

Tamb... ”seis miehet, saiko kukaan haavan?”

”auta sun armias, kun sen kiinni saan!”

       Vankkurit ryskii,

       kievari se pampun tuo,

       noituu ja yskii,

       mut Jussi juo.

Yks veti puukon ja tuokin, joll’ on vihreet liivit,

häijysti nauraa ja Hennaa tirkistää.

Tamb... Jos Liisa ohi läävän hiivit,

saat sanan voudille, älä viikoks jää!

       Hallikin haukkuu,

       kuule tupen rapinaa,

       ovissa paukkuu

       ja vonkuu maa!

”Vouti on kirkolla!” Juokse ukki kellariisi, –

ponttoolle junnit jo juoksujalkaa läks,

Tamb... ”en pelkää, vaikka viel’ ois viisi!”

piilosta piiat nyt tulkaa tännemmäks!

       Vein puukon heiltä,

       missähän nyt Puuska lie?

       Koskaan ei meiltä

       ”ne naista vie. –

Raitilta Jussi se jumppii niinkuin voinsa myynyt,

kujasta viulun hän rikkinäisen toi,

Tamb... – ”juo haarikasta, ettäs tyynnyt!” –

eikä sen kielet nyt kantta vasten soi,

       purpuripolkkaan

       ei ne vedä jalkaa, ei,

       kolkasta kolkkaan

       ne nuoret vei.

Katsos, jo sorsatkin lentelevät pitkin rantaa,

airot ne loiskii ja sumussa on maa,

Tamb... ja palkovene lipuu santaan,

lautalta punainen tuli loimottaa,

       lippu jo vilkkuu,

       vorokilla nauraen

       juutakset ilkkuu,

       ma muistan sen!

Henna on poissa, kai kuorsailee jo kievar-ukko,

Jussi se rippinsä varmaan kuulee nyt,

Tamb...jo kylässäkin kiekui kukko,

rusko on taivaalle hiljaa hiipinyt.

       Kyntäjä herää

       ojennellen jalkojaan,

       kuokkansa kerää

       ja käy unissaan.

Tiehaaran mättäällä Puuska istuu, yksin nyyhkii,

– tintit ja varpuset puissa piipittää –

Tamb... hän viulunrokaa hellään pyyhkii,

taivasta katsoo ja kerran hymähtää.

       Äänet jo hukkuu,

       Puuskan korvaan soitto soi,

       nurmelle nukkuu,

       kun paistaa koi.

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.