Memento mori
Ulkoasu
Memento mori. (Veistokuvaryhmästä Lontoon Kristallipalatsissa). Kirjoittanut Kasimir Leino |
- Rintaan voimakkaasen nojauupi
- Immyt hienon hento, ihanainen
- Silmissänsä autuus kuvastuupi –
- Tällä hetkellä hän vain on nainen:
- Murheet maailman hän unhottaapi,
- Noin kun uinahtaa hän tuossa saapi
- Sulhon rintaa vasten.
- – Elo autuasten
- Tunteen täysi valta yksin on.
- Aatos vuoroon seisahtuvi heillä,
- Vuoroon vallatonna kauvas väikkyy,
- Väikkyy tunteen tuottamilla teillä,
- Tai myös aallokossa lemmen läikkyy –
- Sen he tuntee vain, ett’ aina, aina
- Sylitysten ois he autuaina.
- Maailmassa tässä,
- Ihmis-elämässä
- Lemmen valta varmaan suurin on.
- Vaan memento mori! kuolo uhkaa,
- – Lemmenkinpä voittaa kuolon valta –
- Ethän ihmisparka oo kuin tuhkaa,
- Pelkkä laina kaiken tuottajalta!
- Vaikka onnes itse autuus oiskin,
- Vaikka hetket hempeimmät se soiskin,
- Kaikk’ on katoovaista –
- Tästä luonnon laista
- Lempikään ei poikkeusta tee.
- Juur’ kun rintaa vasten rinta sykkii
- Ja kun silmän katseen silmä kohtaa,
- Juur’ kun nautinnosta suonet tykkii,
- Punahuulet suudelmista hohtaa,
- Silloin juuri, lemmen autuudessa,
- Ihmis-intohimon vallitessa,
- Huutaa tuonen valta
- Maasta turpeen alta:
- Ihmislapsi, kuolla täytyy sun!
Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.