Mennyt – jäänyt

Mennyt – jäänyt Kirjoittanut Kaarlo Sarkia

Niin kaikki autuuteni,

niin tuskin tultuaan

jo jäljettömiin meni.

Ma herään uudestaan

syysyöhön kylmään tähän,

niin tyhjään, hyytävään

ja tuskaan viiltävähän

ja vanhaan ikävään.

Mun kiduttava jano

taas maahan näännyttää.

Mut armahdust’ en ano:

Se päiväin sarja jää

mun luoksein ikuisesti,

min olit lohtunain.

Jos onnen kyllyys kesti

ja riemu hetken vain,

niin olennostas hiven

on mun – sen lahjaks sain,

ja niinkuin kalliin kiven

sen kannan aarteenain.

Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.