Mennyt – jäänyt

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mennyt – jäänyt

Kirjoittanut Kaarlo Sarkia


Niin kaikki autuuteni,
niin tuskin tultuaan
jo jäljettömiin meni.
Ma herään uudestaan
syysyöhön kylmään tähän,
niin tyhjään, hyytävään
ja tuskaan viiltävähän
ja vanhaan ikävään.
Mun kiduttava jano
taas maahan näännyttää.
Mut armahdust’ en ano:
Se päiväin sarja jää
mun luoksein ikuisesti,
min olit lohtunain.
Jos onnen kyllyys kesti
ja riemu hetken vain,
niin olennostas hiven
on mun – sen lahjaks sain,
ja niinkuin kalliin kiven
sen kannan aarteenain.


Lähde: Sarkia, Kaarlo 1929: Kahlittu: runoja. WSOY, Porvoo.