Siirry sisältöön

Meren pohjassa lepäsin

Wikiaineistosta
Meren pohjassa lepäsin
(Der himmlische Zecher, 67)
Kirjoittanut Alfred Mombert


Meren pohjassa lepäsin
unen-jäykkänä. Ylläni katto
kirkkaan, ohuen jään.
Rannalla seisoivat korkeat kuuset.
Lumesta valkeat. Niiden kuvat
valvoivat hiljaa ympärilläni
syvyydessä.
Auringon näin ja tähdet
kylminä, talvenvalkoisina
meren yllä.

Maailman halki liukui varjo.
Astui luokseni alas mereen.
Suuren kotkan näin minä liitävän
vahvojen siipien varassa vapaana
meren yllä.

Alemmaksi liiteli kotka nyt.
Kuusissa helisi lumi,
keinuivat vihreät oksat,
valkoiset pallot hypähtelivät maahan.
Salamoivat pisarat.
Aaltoja vaelsi meressä,
heräsi yksi, se puhui
sisar-nukkujalle,
vyöryi tämä; ja kolmas soi.
Aivan luonani syvyydessä,
kangistuneen ruumiini, henkeni luona
tunsin mahtavan-lämpöisen rinnan,
tunsin kotkan lemmenkatseen
meren yllä.

Kevät tuli. Nyt kimalsi meri.
Kulkivat kultaiset tuulet.
Kasvoi tummanpunainen kukka
ruumiistani.
Korkealle. Välkkyvän-vyöryvän veden läpi
Yleni vedestä esiin.
Katsoi kotkankatsetta kohti.

Alas ampui kotka. Meren pohjasta irti
tempasi kukan.
Tempasi irti minut, kaikista syvistä juurista irti –
hymyili – tempasi! – värjyi! –
Liiteli:
liiteli mahtavasti meren luota pois.

Haamun näin.
Taivaalta poimi se tähtiä
kirjavan kimpun.
Lentomme tunsi se – kääntyi:
Hän oli isäni.
Vinhuen varisivat tähdet nyt hänen käsistään.
Hän tavoitti minua – ulvonnassa myrskyjen suurten!
Hän tavoitti minut – ukkospilvien välistä!
Kotkani siipien ja kynsien välistä.
Avaruuksista nousivat jyrkästi
mustat kukat.
Katsoivat kotkankatsetta kohti.

Kotkan näin minä kaukana liitävän.
Synkkänä myöhäissyksyn pilvenä
riippuvan kuihtuvan maailman yllä.
Mustista kukista,
murhe-kukista kaukaisista
solisten virtasi tähtiä.
Hän joka ylhäällä kantoi minua,
korkea loihtija,
isänrintaansa vasten painoi minut,
punaisia hän suuteli kukkiani,
jotka nyt vienosti haihtuivat palavaan
pilveen,
kiertäen häntä ja peittäen
ihanat silmänsä hänen...
                        Palava pilvi!


Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.