Meren pohjassa lepäsin
Ulkoasu
Meren pohjassa lepäsin (Der himmlische Zecher, 67) Kirjoittanut Alfred Mombert |
- Meren pohjassa lepäsin
- unen-jäykkänä. Ylläni katto
- kirkkaan, ohuen jään.
- Rannalla seisoivat korkeat kuuset.
- Lumesta valkeat. Niiden kuvat
- valvoivat hiljaa ympärilläni
- syvyydessä.
- Auringon näin ja tähdet
- kylminä, talvenvalkoisina
- meren yllä.
- Maailman halki liukui varjo.
- Astui luokseni alas mereen.
- Suuren kotkan näin minä liitävän
- vahvojen siipien varassa vapaana
- meren yllä.
- Alemmaksi liiteli kotka nyt.
- Kuusissa helisi lumi,
- keinuivat vihreät oksat,
- valkoiset pallot hypähtelivät maahan.
- Salamoivat pisarat.
- Aaltoja vaelsi meressä,
- heräsi yksi, se puhui
- sisar-nukkujalle,
- vyöryi tämä; ja kolmas soi.
- Aivan luonani syvyydessä,
- kangistuneen ruumiini, henkeni luona
- tunsin mahtavan-lämpöisen rinnan,
- tunsin kotkan lemmenkatseen
- meren yllä.
- Kevät tuli. Nyt kimalsi meri.
- Kulkivat kultaiset tuulet.
- Kasvoi tummanpunainen kukka
- ruumiistani.
- Korkealle. Välkkyvän-vyöryvän veden läpi
- Yleni vedestä esiin.
- Katsoi kotkankatsetta kohti.
- Alas ampui kotka. Meren pohjasta irti
- tempasi kukan.
- Tempasi irti minut, kaikista syvistä juurista irti –
- hymyili – tempasi! – värjyi! –
- Liiteli:
- liiteli mahtavasti meren luota pois.
- Haamun näin.
- Taivaalta poimi se tähtiä
- kirjavan kimpun.
- Lentomme tunsi se – kääntyi:
- – Hän oli isäni. –
- Vinhuen varisivat tähdet nyt hänen käsistään.
- Hän tavoitti minua – ulvonnassa myrskyjen suurten!
- Hän tavoitti minut – ukkospilvien välistä!
- Kotkani siipien ja kynsien välistä.
- Avaruuksista nousivat jyrkästi
- mustat kukat.
- Katsoivat kotkankatsetta kohti.
- Kotkan näin minä kaukana liitävän.
- Synkkänä myöhäissyksyn pilvenä
- riippuvan kuihtuvan maailman yllä.
- Mustista kukista,
- murhe-kukista kaukaisista
- solisten virtasi tähtiä.
- Hän joka ylhäällä kantoi minua,
- korkea loihtija,
- isänrintaansa vasten painoi minut,
- punaisia hän suuteli kukkiani,
- jotka nyt vienosti haihtuivat palavaan
- pilveen,
- kiertäen häntä ja peittäen
- ihanat silmänsä hänen...
- Palava pilvi!
Lähde: Kailas, Uuno 1924: Kaunis Saksa: sarja saksalaista lyriikkaa. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.