Meren rannalla
Ulkoasu
Meren rannalla. Kirjoittanut Antti Mäkinen |
- Meri laaja, siintävä lainehtii
- Kotirantani ääress’ aivan.
- Mon’ alus sen pinnalla purjehtii:
- Näet milloin uhkean laivan,
- Jonk’ ajaa tyynen ja myrskysään
- Yl’ aaltojen höyry ja tuuli,
- Tai ehkäpä purtosen retkellään,
- Min lastuksi laineilla luuli.
- Nuo suuret ja mahtavat laivat käy
- Yli aavojen valtamerten,
- Joill’ ei viikkokausihin maata näy;
- Mutta hoitajat pienten purtten
- Ne eivät uskalla matkallaan
- Kotirantoja ulommaks’ mennä.
- No, eihän pienoinen peippokaan
- Yli pilvien kokkona lennä.
- Ja meri kun kuohuen myrskyää,
- Se vihaiset aaltonsa nostaa,
- Kuin tahtoisi taivahan yllättää
- Ja rohkeille pursille kostaa,
- Jotk’ uhkamielin on vallanneet
- Sen neitseellisen, ujon poven
- Ja Ahdin linnahan aukaisseet
- Ikikuuluhun aukion oven.
- Vaan toisin ajoin on povi tää
- Kuin nukkuvan immen rinta,
- Mi vienosti huokuen hengittää,
- Tai tyyni kuin maidon pinta Ja
- taivahan kirkkahan kuvastaa
- Täm’ aava, välkkyvä vesi,
- Kun päivä uus’ usvasta sarastaa,
- Tai yöllä se tähtöstä pesi.
- Niin aattehen merikin aukenevi,
- Ik’ ulappa ankaran syvä –
- Sen pinnalla purtoset viiltelevi:
- Ja rannoilla liike on hyvä.
- Siin’ istuen monikin venhettään
- Käsi-melalla oivasti johtaa,
- Kun sää on tyyni, mutt’ ymmällään
- Heti, tuulen puuska jos kohtaa.
- Mutt’ ulommaks’ ei moni uskalla,
- Ani harva purjehin täysin
- Ulos laskevi hyvällä tuulella,
- Merikunnossa olevin köysin:
- Ne väljillä vesillä viilettää
- Ja raittihiss’ ilmassa liikkuu,
- Heitä raikas tuulonen lennättää,
- Ja alus se aalloilla kiikkuu.
Lähde: Mäkinen, A. 1912: Runoelmia. Helsinki.